The Fearless Four (Die furchtlosen Vier)

Nimi: The Fearless Four (Die furchtlosen Vier)

Vuosi: 1997

Valmistusmaa: Saksa, Yhdysvallat (oletettavasti)

Tuotantoyhtiö: Munich Animation, Warner Bros. Family Entertainment, Bioskop Film

Ohjaaja: Michael Coldewey, Eberhard Junkersdorf, Jürgen Richter, Wolfgang Urchs

Välillä törmää näihin todella kummallisiin animaatioihin joista kukaan ei ole kuullutkaan, mutta niistä on ainakin hauska kirjoittaa. The Fearless Four on saksalainen animaatioleffa jota ei ole julkaistu Suomessa vissiin laisinkaan? Elokuva perustuu löyhästi Grimmin veljesten Bremenin soittoniekat-satuun, tarinaan joka ei ainakaan oman kokemukseni mukaan ole kummemmin kerännyt animaatio adaptaatiota itselleen ainakaan joihinkin tunnetumpiin Grimmin kertomuksiin verrattuna.

Neljä eri eläintä, koira, aasi, kissa ja kukko lyöttäytyvät yhteen jouduttuaan kukin potkituiksi pellolle ja/tai omistajiensa suunnitellessa päästää nämä päiviltä. Lössi lähtee Bremeniin luomaan muusikonuraa itselleen, mutta joutuvat vaikeuksiin luotuaan diilin kaupunkia hallitsevan, pirullisen lihantuotantoyhtiön johtajan kanssa.

Kuvanlaatu on sitten täyttä ruikulia, (tuo jäätävä blurri jokaisen kuvan 

oikeassa alakulmassa.....) tätäkään helmeä ei löydy mistään 

animaatio screencaps sivuilta

Juonenkulku on hyvin epämääräistä ja epäkiinnostavaa; vahvin tunne mikä nousee on "no mitä hiiskuttia tässä nyt tapahtuu".

Päähahmojen esittelyyn (tai pikemminkin näiden kelvottomien omistajien, jotka eivät ole tippaakaan olennaisia hahmoja) kulutetaan about puoli tuntia elokuvan alle puoltoista tuntisesta pituudesta, sitten taas se miten hahmot tapaavat toisensa ja päättävät ryhtyä yhteistyöhön on yritetty saada vaan alta pois, tyyliin: "Ai terve miten menee?" "huonosti" "aha, no tule meidän mukaan" "aa, okei".

Elokuva yrittää ilmeisimmin kertoa jotain "eläinten kaltoinkohtelu on väärin"-sanomaa (ja kommentoida isoja paskayhtiöitä ja millaista niille on työskennellä) mutta saanko kysyä miksi tämä makkaratehdas pitää häkeissä kissan-ja koiranpentuja??
Voisi argumentoida että siksi jotta päähahmoilla olisi joku henkilökohtaisempi syy pelastaa tehtaan eläimet, mutta porukassa on jo aasi ja kukko? Luulisi että nämä pystyisivät vakuuttamaan kaksi muuta mukaansa (jos oletamme että nämä eivät lihansyöjinä kokisi erityisiä tunnontuskia siitä että lihatuotantoeläimillä on kurjaa, tai jotain) tai että jo noiden kanssa ystävystyminen muokkaisi kissan ja koiran moraalista kompassia. Mutta luulen että tämä on vain siksi että saadaan hierottua katsojan naamaan miten pahoja!!1! nämä pahikset ovat.

Hahmot ovat hyvin mitäänsanomattomia; Tortellini-kukolla tuntuu olevan erottuvin persoona koska hänen on tarkoitus olla se egoistinen idiootti comedic relief, ja Gwendolyn-kissa on se joka kuljettaa juonta eteenpäin ollessaan ainoa aivosolujen omistaja (hirmu vaikeasti muistettavia nimiä hahmoilla btw). Myöskään sillä että eläimistä jokaisen olisi tarkoitus olla jotenkin musikaalinen persoona ei ole kummempaa tekemistä itse hahmojen kanssa, kertovat vain tykkäävänsä/osaavansa laulaa jos joku kysyy (mitä nyt Buster-koira todetaan kelvottomaksi metsästyskoiraksi kun tätä kiinnostaa mieluummin esiintyä metsänelämille).
Hahmoilta ei myöskään löydy minkäänlaisia keskinäisiä kemiaa, katsojan pitää vain uskoa että he ovat erottamaton joukkio koska he sanovat niin. Tuntuu siltä kuin hahmot eivät vaihtaisi lainkaan edes kunnon dialogia keskenään, kaikki aika elokuvassa kuluu vaikka mihin hömpänpömppään.

Naurettavan/uuvuttavan yli-pahojen pahisten lisäksi mukana on esimerkiksi täysin turha plot-convenience Mozart-hiiri joka ilmestyy aina päästämään päähahmot  mistä tahansa pinteestä. "There's a snake with a machine gun!" No onneksi meillä on deus ex machina-hiiri joka varmistaa ettei ruudulla pääse tapahtumaan mitään mikä voisi vahingossakaan olla viihdyttävää.

Ah joo, jokainen makkaratehtaan johtaja/presidenttiehdokas

Mitä animaatioon tulee, öh.... otetaan negatiivisuudet ekana alta pois. Elokuvassa käytetään järjetön määrä tietokoneanimaatiota, joka ei sovi mukaan lainkaan ja tuntuu todella kömpelöltä. Melkein kaikki asiat paitsi hahmot ovat rupuista ysärin cgi:ta. Enkä oikeasti edes liioittele; pitikö kaikki avautuvat ovet ja kaukosäätimetkin tehdä 3d:nä? Tuntuu kuin tekijät olisivat vain päässeet pelleilemään kaikilla mahdollisilla steampunk 3d-malleilla; mukana on esimerkiksi täysin turha kohtaus jossa sekoilee jättimäinen robottikentauri. Olisiko tyypeillä vain sattunut olemaan tämmöinen hahmomalli ja halusivat päästä tunkemaan sen johonkin elokuvaan?

Hahmoanimaatio sen sijaan on hyvää. Tykkään päähenkilöiden designeista, ne ovat hyvin toimivia varsinkin jos katsoo mallikuvia ja turnaroundeja yms. Hahmot elokuvassa on muutenkin animoitu mainiosti; liike on sulavaa mutta ilmeikästä.

Kuten saatoitte arvata, kyseessä on musikaali, mutta ei kovin onnistunut sellainen. Kappaleet ovat rhythm and blues tms. (musiikillinen tuntemukseni on super huono) tyylisiä, ihan rytmikkäitä mutta hyvin unohdettavia biisejä, jotka eivät rakenteensa ja lyyrikoittensa perusteella edes tunnu siltä että ne on tähän elokuvaan sävelletty.

Laulunumeroiden ollessa aika mitäänsanomattomia, jo noin ylipäätään ja etenkin animaatiomusikaalin kappaleina, sen lisäksi niiden kohtaukset ovat lähes poikkeuksetta hyvin sisällöttömiä; yleensä hahmot vain jöpöttävät paikoillaan laulujensa ajan. 

Jos miettii oikeasti hyviä musikaaleja, ensimmäisenä tulevat mieleen esimerkiksi Disneyn renesanssi-elokuvat; niissä lauluosuudet ovat tärkeässä osassa, kuljettaen tarinaa eteenpäin, kertoen jotain hahmoista, tai välittäen isoja tunteita (ja no, sekin on tärkee että biisit ovat, you know, HYVIÄ). Jos elokuvista kuten esimerkiksi Leijonakuningas, Aladdin, tai Pieni Merenneito ottaisi minkään laulun pois, leffa menettäisi jotain olennaista.

Vähän saman luokan kokemus kuin Dinot New Yorkissa; aika järjetön ruljanssi mutta animaattorit kyllä osaavat. Harmi sinänsä että touhu on niin aivotonta, voisin kuvitella että Bremenin soittoniekoista voisi saada tehtyä ihan kivan elokuvan.