Aakkosittain

sunnuntai 4. elokuuta 2024

Robin Hood

Miksi nää hahmot ei muuten käytä housuja
Nimi: Robin Hood
Vuosi: 1973
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö: Walt Disney Productions
Ohjaaja: Wolfgang Reitherman

Robin Hood on Disneyn klassikkosarjan 21:s elokuva, ja kyseessä on studion ensimmäinen animaatioelokuva, joka tehtiin kokonaan Walt Disneyn kuoleman jälkeen, joten tämän menestymisestä oli varmasti paljon kiinni. Aristokattien (1970) jälkeen haluttiin Disneyn seuraavan elokuvan olevan taas jokin klassikkotarina, ja aiheeksi valikoitui vuosisatoja vanha englantilainen kansantarina Robin Hoodista, jonka historiallisesta todenperäisyydestä ei ole täyttä varmuutta. Robin Hoodiin liittyen on tehty lukemattomia filmatisointeja, ja hahmon sekä tarinan perusidean tuntevat varmaan kaikki:
Kuningas Rikhard Leijonamielen ollessa ristiretkellä hän jättää vallankahvaan veljensä prinssi Juhanan, joka alkaa säälimättömästi verottaa kansalaisia äärimmäisyyksiin asti. Ahneen prinssin päänvaivana on lainsuojaton mutta kansan sankari Robin Hood joka ryöstää rikkailta ja antaa köyhille. 


Aiheesta olisi varmasti saanut paljon vakavamman ja synkemmänkin tarinan, mutta kyseessä on jo Disney-standardeilla suht. kevyt versio. Ainakin välillä on sentään jätetty huumori pois, mutta en silti ainakaan itse pitänyt pienenä tätä mitenkään kummemmin jännittävänä tai surullisena toisin kuin joitain muita Disney-leffoja.

Kokonaisuutena elokuva on harmillisen tylsä. Mukana on muutama menevä tai viihdyttävä kohtaus, (ne jousiammunta kisan jälkeiset turpasaunat on täyttä kultaa) mutta sitten meno käy taas aika epäkiinnostavaksi. Joidenkin kohtien läpi ei jaksaisi istua millään. Kiintoisaa kyllä, törmäsin Youtubessa elokuvan alkuperäiseen/vaihtoehtoiseen lopetukseen. Loppuhan menee siis niin että Robin Hood putoaa vallihautaan ja seuraa “voi ei hän kuoli, eiku eipäs kuollutkaan” - kohtaus, jonka jälkeen skipataan suoraan Robinin ja hänen rakastettunsa Marian-neidon häihin. Poistetussa lopussa Robin haavoittuu hypättyään linnan tornista ja hänet viedään kirkkoon turvaan, jossa Marian huolehtii hänestä. Löydettyään heidät prinssi Juhana yrittää surmata Robinin omakätisesti, kun kuningas Rikhard ilmestyy paikalle.
Oliko tämä versio liian synkkä? Liian pitkä? Itse veikkaan jälkimmäistä, sillä kyllä tässä elokuvassa käy muutenkin jo hirttäminen ja pään leikkaaminen lähellä. Ei se lopullinenkaan päätös leffalle mikään umpisurkea ole, mutta itse pidän tästä versiosta paljon enemmän. Marian nimittäin katoaa juonesta kokonaan jonkun puolenvälin jälkeen ja se itse kuningas näkyy ruudulla kirjaimellisesti semmoset 15 sekuntia.


Eläinhahmoilla kerrottu versio tunnetusta tarinasta on toteutettu miten olettaa saattaa, ja suurimmilta osin ihan toimivasti. Robin Hood on kettu, kuninkaalliset ovat leijonia, makes sense. Joidenkin hahmojen rooliin olisin kyllä itse tosin valinnut jonkin muun eläimen.
Ensinnäkin Nottinghamin sheriffi; En tiedä, hahmossa ei vaan omasta mielestäni ole mitään erityisen susimaista, varsinkin hänen ulkonäkönsä poiketessa suuresti muista susista, joita elokuvassa nähdään (sain muuten myös kunnon jumpscaren kun kuulin hahmon englanninkielisen äänen). Mauri Kunnaksen Robin Hoodissa hahmo oli muistaakseni villisika tai joku, ja aika sikamainen jätkä tyyppi onkin; iso mies ei koe mitään ongelmaa viedä lapsiltakin viimeiset roposet.
Ja vielä enemmän valitusta aiheuttaa Marian-neito. Miksei hän ole leijona? Rikhardista puhutaan hänen setänään, mutten oikein saanut selkoa siihen miten he tarkalleen ovat sukua toisilleen. Tyypit Disneyllä vissiin ajattelivat että Robinin ja Marianin on oltava saman lajin edustajia, etteivät lapset hämmenny tai jotain, mutta itse olin joskus viisi-vuotiaana kummissani siitä että hän ei ollut leijona setänsä tavoin. Ja vaikkei Marian olisikaan verisukua kuninkaalle, mikä on ihan mahdollista, olisi se että hän on leijona Robinin ollessa kettu nostanut huomattavasti parin pisteitä omissa silmissäni. En ole ilmeisesti ainoa, joka ajattelee näin, sillä olen nähnyt paljon ihmisten piirtämiä redesigneja jotka ovat aika ihania. Ähhh, we were robbed. (no pun intended)
Parhaimpina hahmoina pidän prinssi Juhanaa ja hänen neuvonantajaansa Sir Hissiä (Hiss ei Hissi lol) Varsinkin englanninkielisessä versiossa näiden kohtaukset ovat pirun hauskoja ja he ovat itse asiassa aika hyvä Disneyn pahis ja sidekick - duo huvittavuutensa vuoksi. Virkistävää miten kerrankin pääpahiksen apulainen ei ole joku hölmö tunari, vaan se fiksumpi osapuoli. Mitä muihin hahmoihin tulee, Robinilla itsellään on ihan kiitettävästi persoonaa ja hänen toverinsa Pikku John on ihan hauska ja symppis.


Tykkään myös tuon kertojana toimivan kukon designista

Animaation taso itsessään on ihan perushyvää, välillä hyvinkin nokkelaa ja onnistunutta. Mutta budjetti on ollut alhainen ja aikaa vähän, ja se näkyy. Uskallan mennä sanomaan että missään muussa Disney-klassikossa ei ole yhtä paljon liikesarjojen kierrätystä ja muista elokuvista uudelleenkäyttämistä kuin tässä, välillä ihan myötähäpeäksi asti. Hämmästyin muuten aika paljon kun katsoin Robin Hoodin budjetin olleen 5 miljoonaa, ja yli kaksikymmentä vuotta aiemmin ilmestyneen Tuhkimon, jonka animaation taso on huomattavasti laadukkaampaa, olleen 2 miljoonaa. Dang. On tietty päivänselvää että 5 miljoonaa animaation budjettina on 70-luvulla eri asia kuin 50-luvulla, Disney renessanssi-elokuvien budjetit huitelevat useissa kymmenissä miljoonissa, mutta aika jännä ajatella silti.

Laulu-osuudet ovat latteita ja yksi jopa todella huono. Sitä alun Oo-De-Lally pätkää vastaan minulla ei ole mitään, mutta ilman muita olisi pärjätty.
Tulipa taas lytättyä elokuvaa jota kuitenkin pienenä melko ahkerasti katselin :'D No kaikesta huolimatta Robin Hood ei tosiaan kuitenkaan ole mitään Disneyn huonointa antia, ja sisältää kyllä edelleen omat nostalgiansa. 






2 kommenttia:

  1. Oi tämä elokuva pitäisi katsoa pitkästä aikaa uudestaan. Se oli lapsena yksi Disney-suosikeistani, ja kyllä, se turnajaisten jälkipyykki oli aivan paras.

    Muistan edelleen tarinan ja juonenkäänteiden opettavaisuuden ja epäreiluuden herättämän turhautumisen: köyhä antaa vielä köyhemmälle viimeisenkin pennosensa ja sitten möhömahainen rikas tulee viemään senkin ja nauraa mennessään. Tänä päivänä tuntuu olevan "muodissa" että otetaan aina oma tila ja tehdään omaa juttua välittämättä siitä ketä jyrätään mennessään. Vasta aikuisena olen huomannut, että tällaisilla Disney-piirretyillä on ollut melko suuri vaikutus siihen millainen ihminen minusta tulee, millaisena näen maailman ja siksi tällaisten ei halua katoavan ajan jalkoihin.

    VastaaPoista