Nimi: Niko - Lentäjän poika (englanniksi tunnettu nimillä The Flight Before Christmas ja Niko & the Way to the Stars)
Vuosi: 2008
Vuosi: 2008
Valmistusmaa: Suomi, Tanska, Irlanti, Saksa
Tuotantoyhtiö: Anima Vitae, Cinemaker, Ulysses Filmproduktion, Magma Films
Tuotantoyhtiö: Anima Vitae, Cinemaker, Ulysses Filmproduktion, Magma Films
Ohjaaja: Kari Juusonen, Michael Hegner
Niko - Lentäjän poika on vuonna 2008 ilmestynyt neljän maan yhteistuotantona tuotettu, Kari Juusosen ja Michael Hegnerin ohjaama animaatio. Ilmestyessään Niko oli kaikkien aikojen katsotuin suomalainen elokuva (ja yhä edelleen toiseksi katsotuin kotimainen animaatioelokuva Suomessa) ja on voittanut muun muassa parhaan elokuvan ja parhaan käsikirjoituksen Jussi palkinnot. Kyseessä on myöskin kansainvälisesti menestynyt animaatioleffa, jolle on tehty pari jatko-osaakin.
Tuikitavallinen poron vasa Niko on siinä uskossa että hänen isänsä on yksi Joulupukin legendaarisista lentävistä poroista. Niko on ulkopuolinen omassa tokassaan, joten tämä lähtee vaaralliselle matkalle etsimään Korvatunturia jotta isänsä voisi opettaa hänet lentämään.
Juoni on tarpeeksi omaperäinen ja tarinassa on ilahduttava teema perheestä joka saa elokuvan seisomaan paljon tukevammin.
Olen joskus aiemminkin todennut miten tuntuu että hyvin harvassa mediassa käsitellään yhteiskunnan normeista poikkeavia perhemalleja - ja suhteita mitenkään suoraan ja luontevasti; tässä elokuvassa sitä on positiivisesti yllättäen monessakin mielessä. Elokuvassa on kaari siitä miten Nikon oikea isähahmo on tämän perään katsova liito-orava Julius, mikä oikeasti tekee tarinasta paljon vahvemman. Tämä on todella virkistävä suunta tämäntyyppiseen juoneen; sen sijaan että koominen pikkueläin sidekick olisi mukana vain koska sellainen on oltava mukana, näiden suhde ja konflikti onkin elokuvan kantava voima.
Ehkä olen puolueellinen rakkaudestani suomalaiseen nostalgiseen jouluun, mutta tämä kuuluu animaatioihin joissa on se hyvä joulun tunnelma, eli koko leffassa on miellyttävä atmosfääri. Elokuvalla on sydäntä ja myöskin uskottavaa jännitystä, mistä myös plussaa.
Juonen tavoin hahmotkin toimivat ihan perus sujuvasti, niin että esiin myös nousee muutamia mukavan epätyypillisiä toteutuksia.
Tämä kuuluu siihen elokuvalajikkeeseen, jossa protagonistin roolissa pitäisi teknisesti olla se lapsihahmo jonka ympärillä tarina pyörii ja jonka mukaan elokuva on nimetty, mutta aikuiset jotka tempaantuvat mukaan syystä tai toisesta tuntuvat olevan niitä oikeita päähenkilöitä. Aiemmin mainittu Julius sekä Wilma – lumikko tai kärppä jonka kanssa Niko ja Julius ystävystyvät matkalla – ovat helposti leffan parhaimmat hahmot.
Jos yleistetään, niin lasten jouluanimaatiossa antagonistit ovat tyypillisesti "hähhähhäää minä haluan pilata joulun, höhöhöhöö" tyyppejä, jotka sitten voitetaan joulun taialla tai muulla, mutta tässä Nikon perään lähtevä pääpahis haluaa syödä joulupukin että voi ottaa hänen paikkansa ja kiertää syömässä maailman lapset. Hyvin viihdyttävää nähdä jouluisessa animaatiossa hardcore synkkä murhanhimoinen pahis :D.
Elokuva ei mene maalaamaan susia täysin pahoiksi, kun mukana on edes yksi lämminhenkinen yksilö, oikeasti ihan sympaattisessa sivujuonessa.
Kyseessä on on ollut hyvin vaatimattoman budjetin tietokoneanimaatio, mutta se ei mielestäni paista kummemmin läpi. Erityisesti ympäristöt ja värimaailmat/valaistukset ovat mielestäni nätisti luotuja ja kivan tunnelmaisia; on vain mukava katsoa animaatiota – etenkin jouluaiheista sellaista – jossa näkee että tapahtumapaikat ovat nimenomaan Suomessa, eikä vaan sitä sun tätä lunta ja metsää.
Hahmodesignit ovat vähän niin ja näin; Nikon pärstä muuttuu hassumman malliseksi mitä enemmän sitä ajattelee, mutta toisaalta tykkään siitä miten esimerkiksi jokaisella lentojoukkojen porolla on uniikki ulkonäkö sarven muotoja myöten. Mutta onko muuten mitään animaatiota jossa kärppä tai muu näätäeläin muistuttaisi sitä miten hurmaavalta eläin oikeasti näyttää, aina näkee vain näitä designeja joilla on ihmismäiset raajat hirmu pitkä nokka?
Musiikki on toimivaa mutta ei jää mitenkään kummemmin mieleen. Jos muuten jätän näissä teksteissä soundtrackin mainitsematta niin voitte olettaa että asia on näin.
Näin sen uusimman Niko-elokuvan pari päivää sitten ja sekin sai antamaan enemmän tunnustusta tälle alkuperäiselle. Niko - Lentäjän poika on onnistuneesti ja omaperäisesti toteutettu sekä lastenanimaationa jossa on melko perus lähtökohdat, että jouluteemaisena elokuvana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti