The Last of the Curlews

Nimi: The Last of the Curlews
Vuosi: 1972
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö: Hanna-Barbera Productions

Ohjaaja: Joseph Barbera, William Hanna

Tämä on animaatio jonka olen halunnut nähdä jo jonkin aikaa, mutten pystynyt löytämään mistään. Nyt se on kuitenkin ladattu Youtubeen ihan hiljattain. Kyseessä on Hanna-Barberan tuottama vajaan tunnin mittainen filmi, joka on ensimmäinen näiden ABC After School spesiaaleista; lähinnä opetuskäyttöön tarkoitetuista animaatioista jotka ovat aiheiltaan milloin mitäkin. Filmi on sovitus kanadalaisen Fred Bodsworthin kirjasta vuodelta 1955, ja voitti Outstanding Children's Program - Emmy palkinnon.

Tarinassa kuvataan oletettavasti lajinsa viimeisen eskimokuovin muuttomatkaa Kanadasta Etelä-Amerikkaan, sekä jatkuvaa yksinäisyyttä jonka tämä kohtaa, kun ei pysty ymmärtämään miksei tuhansien ohittamiensa lintujen joukosta löydy yhtään oman kaltaistaan.

Tämä on nyt animoitu luontodokkari jos mikä. Alkuperäinen kirja ei ole itselle tuttu, mutta olettaisin että sekin on ollut isolta osin opetuksellinen. Animaatio toimii lähes täysin dokumentti formaatissa: eläimet ovat täysin eläimen tasolla (tosin tietysti hieman inhimillistettyjä tarinan ja animaatiokerronnan nimessä) ja tapahtumat sekä sen opetuksellisen sisällön selostaa kertoja. Elokuvan niin ikään B-plottina nähdään isä tutustuttamassa poikaansa mukaan metsästysharrastukseen.

Filmi toimii passelisti. Mukana on oikeasti mielenkiintoista tietoa esimerkiksi lintujen muuttomatkoista ja itse eskimokuovista lajina, tosin jälkimmäistä olisi voinut olla ehkä enemmänkin. Dokumentti ja viihteellinen elokuva ovat hyvässä tasapainossa; esimerkiksi viimeisen tarinaosuuden aikana, kun kuovin lopultakin löytämä puoliso tulee haavoitetuksi ja menehtyy, on kertoja jätetty kokonaan pois, eikä tämä palaa kuin sulkemaan elokuvan surullisen lopun.

Viimeisin varma havainto eskimokuovista on vuodelta 1963; vaikkei laji olekaan virallisesti julistettu sukupuuttoon kuolleeksi, pidetään sitä hyvin todennäköisenä. Lintu katosi liikametsästyksen takia.

Elokuva on koko teemansa puolesta tietysti todella kaihoisa ja lohduton, minua ainakin aina herkistää kaikki sukupuuttoon kuolleet eläimet, etenkin kun tämä on ihmisen aiheuttama kohtalo.

Asiat esitetään elokuvassa suurimmilta osin hyvin faktapohjaisesti; sekin miten ihmiset ammuskelivat lintuja vain niin monta kun suinkin sattuivat saamaan ja jättivät sitten monet niistä ympäriinsä lojumaan, kun ihmistä ei vielä tuolloin tainnut paljon kiinnostaa eettinen metsästys ja luonnon diversiteetin varjeleminen. ("The hunters called the birds stupid. When one was shot, others would fly back to see what had happened" alan pillittää)

Mukana oleva sivujuoni isän ja pojan metsästysretkistä tuo hyvää nyanssia mukaan pohdintaan metsästyksestä ja ihmisen velvollisuudesta suojella luontoa. Isä suhtautuu metsästykseen kunnioituksella ja eettisyydellä, mutta samalla tuputtaa silti innokkuuttaan harrastustaan pojalleen, joka kokee vahvempaa empatiaa eläimiä kohtaan. Näiden kuvio jää mielestäni onnistuneen aukinaiseen loppuun, kun kaksikko löytää ammutun kuovin.

Mielestäni tällaisissa eläintarinoissa joissa ihmiset metsästävät eläimiä yms. ei metsästäjiä kannata esittää koomisen pahoina vaan realistisempina tai kasvottomampina, sillä ensin mainittu vie mielestäni jotain uskottavuutta pois. Tässä elokuva onnistuu suurimmilta osin (mitä nyt landepaukku joka ampuu kuovin puolison virnuilee itsekseen useaan otteeseen teon aikana, samalla kun tämän silmälasit kiiltävät ilkeästi). Tietysti oikeassa elämässäkin löytyy niitäkin ihmisiä jotka vaikka saavat eläinten rääkkäyksestä jotain sairasta nautintoa, mutta toivottavasti saatte kiinni siitä mitä tarkoitan. Usein fiktiossa vahvempi impakti tulee siitä miten ns. vähemmän on enemmän.

Kyseessä ei tosiaan ole mikään suuren budjetin projekti, animaatio on halvan näköistä ja sitä kierrätetään turhia kainostelematta. Ymmärrettävää tietysti, kun kyseessä on tv-tuotanto ja vielä tuon pituinenkin.

Linnut on itsessään piirretty ihan taidokkaasti; hyvin realistisesta ulkonäöstä huolimatta näihin on saatu luontevaa ilmeikkyyttä ja aitoa eloisuutta. Siivekkäiden lento on tosin monesti animoitu liukumisena kuvan halki kaikenlaisien glitchien saattelemana ja hyperrealistiset ihmiset ja muut elukat joita mukana vilahtaa ovat vähän puisia. Mukana on toki myös hienojakin animaation hetkiä, vaikuttavalla perspektiiviillä ja liikkeellä. Vesiväritaustat ovat viehättäviä ja joskus jopa todella upeita.

Mukana on yksi laulu, joka itse elokuvassa on vähän irrallinen, mutta lopputeksteissä kuultava versio on kova bängeri. Ja en tietenkään löydä kyseisen kappaleen nimeä tai kokonaista versiota jota kuunnella.

Koskettava ja aina ajankohtainen animaatio. Voisi kuvitella että tämmöisissä tarinoissa eläimestä joka on lajinsa viimeinen olisi paljon potentiaalia, mutta semmoisia ei oikein tupata tekemään, koska yleinen konsensus tuntuu olevan että jos animaatio on suunnattu lapsille, niin pitää siinä myös kaiken aina lopussa kääntyä parhain päin. Vaikka lapsille suunnattu se tämäkin kyllä oli.