Mowgli (Maugli)

Nimi: Mowgli (Маугли/Maugli)

Vuosi: 1967-1971
Valmistusmaa: Neuvostoliitto

Tuotantoyhtiö: Soyuzmultfilm

Ohjaaja: Roman Davydov

Tämä Rudyard Kiplingin Viidakkokirjaan perustuva animaatio koostuu viidestä parinkymmenen minuutin lyhytelokuvista, joista ensimmäinen ilmestyi vuonna 1967 (samana vuonna kuin Disneyn Viidakkokirja-elokuva, mikä voipi olla sattumaa tai sitten ei). Loput ilmestyivät yksitellen seuraavana neljänä vuotena, ja sitten yhdistettiin kokopitkäksi elokuvaksi, joka julkaistiin nimellä Mowgli. Suomessa sillä ei ilmeisesti ole ollut vhs- tai muuta vastaavaa julkaisua, mutta Yle on aikoinaan esittänyt sen pariin otteeseen.

Viidakkokirja on niitä tarinoita, joiden luulisi noin pääpiirteissään olevan tuttu kaikille, mutta jos sivistykseen on jäänyt aukko, niin nopea kertaus: Ihmislapsi eksyy viidakkoon, jossa sudet ottavat tämän perheeseensä ja poika nimetään Mowgliksi. Mowgli kasvaa viidakon tavoille Baloo-karhun ja Bagheera-pantterin opetuksessa, mutta uhkanaan ihmissyöjätiikeri Shere Khan, joka on vannonut tappavansa pojan.

Viidakkokirjasta tuntuu olevan semmoset noin tuhat eri sovitusta mutta yksikään tuskin on yhtä uskollinen alkuperäiselle kertomukselle kuin tämä. Kiplingin kirjan tavoin elokuva koostuu yksittäisistä tarinoista, ja tällainen kerronta ei elokuvana varmastikaan ole kaikkien mieleen. Kyllä tämän kumminkin katsoo alusta loppuun ilman suurempia ongelmia, vaikkei se mikään suoraviivainen ja tiivis paketti olekaan. Juoni jää hieman toissijaiseksi taiteeseen verrattuna.

Elokuvassa käydään läpi myös ne suurelle yleisölle vähemmän tutut Viidakkokirjan juonikuviot; muun muassa valkoisen kobran vartioima aarrekammio vanhassa temppelissä, Shere Khanin yritys saada susilauman johtaja Akela näyttämään heikolta voittaakseen lauman nuoret sudet puolelleen, ja taistelu massiivista villikoiralaumaa vastaan.  

Mowgli lähtee lopussa ihmisten pariin (syistä joille en itse henkilökohtaisesti voi kun nauraa), mutta tykkään aina enemmän ajatuksesta, että hänen paikkansa on viidakossa. Itse pitäisin eniten siitä jos Mowgli menisi hetkellisesti kaltaistensa pariin mutta palaisi lopulta eläinystäviensä luo. 

Kaikille hahmoille on tehty oikeutta (ketään ei jätetä pois tai mennä muuttelemaan miten huvittaa, köh köh Disney). Baloo ja Bagheera ovat luotettavia mentorihahmoja, kuten myös Kaa, joka saa Disney-versiossa kyllä kaikista hahmoista huonoimman kohtelun. Mowglin susiperhettä ei sysätä ulos tarinasta ensimmäisen viiden minuutin jälkeen, vaan ovat isossa roolissa alusta loppuun. Shere Khan taitaa olla ainoita hahmoja jonka Disney-versio ei ole joku loukkaus alkuperäistä kohtaan.

Tiedän että yksikään Disney-klassikko ei ole mikään alkuperäisteosta uskollisesti seuraava tekele, eikä erilaisten sovitusten jostain tarinasta läheskään aina tarvitse tai pidäkään olla, mutta Viidakkokirja on se josta tulen aina nillittämään, koska muutokset eivät ole mielestäni parempaan suuntaan (ottaa aivoon että hahmot on käännetty täysin päälaelleen).

Mukana on myös hahmoja jotka tuskin ovat monille kovin tuttuja; esimerkiksi Shere Khanin pelkurimainen apuri Tabaqui-sakaali, joka on aika huvittava lisä tarinaan (vaikka venäjänkielisessä versiossa tämän ääni onkin hermoja ja korvia raastava).

Bagheera on tässä versiossa naaras ja hänellä on jopa pentuja, jotka vilahtavat tarinassa nopeasti (vaikuttamatta juoneen mitenkään) muttei tämä häiritse millään tavalla. Mowgli kasvaa elokuvassa tosiaan aikuiseksi mieheksi, ja onkin lopussa jo melkoinen Tarzan (tai no Viidakkokirja on vanhempi teos kuin Tarzanit joten Mowgli on vissiin se og Tarzan). On kyllä sinänsä ihan kiinnostavaa nähdä Mowglin ja hänen sisarustensa pikkuhiljaa kasvavan söpöistä palleroista hyvin karskin näköisiksi. 

Animaatio on tyyliltään todella omaperäistä. Rakastan sitä miten eläimet ja niiden liikkeet ovat samaan aikaan hyvin realistisia mutta myös vahvasti tyyliteltyjä. Varsinkin Bagheeran kanssa animaattorit ovat revitelleet oikein kunnolla. Jotkin kohtaukset on editoitu vähän hölmösti, mutta muuten elokuva on kaikissa taiteellisissa vapauksissaan todella kiinnostavaa katseltavaa. Taustat ovat erittäin sutaistun näköisiä, mutta niiden huolittelemattomassa ulkoasussa on tavallaan oma charminsa ja se sopii elokuvan simppeliin mutta tyyliteltyyn yleisilmeeseen. 

Äänimaailma on todella jännä. Paremman sanan puutteessa jopa vähän aavemainen musiikki luo mystisen tunnelman jota on vähän vaikea pukea sanoiksi. 

Aikamoinen mäihä, tämä nimittäin löytyy tubesta sekä suomeksi puhuttuna, että venäjäksi suomiteksteillä. Suosittelen jälkimmäistä, sillä suomiversiosta on leikattu pätkiä pois ja musiikkeja on sörkitty, vaikka kuten se yleensä menee, hahmojen dialogi on sujuvampaa dubissa kuin tekstityksissä. Siihen oli myös lisätty kertoja, joka omasta mielestäni oli ainakin tarinan kuljetuksen kannalta hyvä lisä. (Suomidubbiin oli myös ängetty lauluja mukaan, koska olettaisin että se on käännetty englannista venäjän sijaan, ja Amerikassa oli aikoinaan tapana tunkea lauluja sellaisiinkin animaatioihin joissa niitä ei ole.)

Todella mielenkiintoinen ja hieno löytö siis, voin kernaasti suositella jos haluaa katsella erilaisen version klassikkotarinasta ja/tai todella nättiä animaatiota.