Ninni ja Nestori (Ernest et Célestine)

Nimi: Ninni ja Nestori (Ernest et Célestine)

Vuosi: 2012

Valmistusmaa: Ranska, Belgia, Luxemburg

Tuotantoyhtiö: La Parti Productions, Les Armateurs, Melusine Productions

Ohjaaja: Stéphane Aubier, Vincent Patar, Benjamin Renner

Ernest & Celestine on belgialaisen Gabrielle Vincentin lastenkirjoihin perustuva animaatioelokuva. Se oli ehdolla vuoden 2012 animaatio-oscarille, joka myönnettiin Disneyn Frozenille, mutta sai paljon muita palkintoja, kuten ranskalaisen parhaan elokuvan Magritte palkinnon (Magritte du meilleur film), ollen ensimmäinen animaatioelokuva joka sen on voittanut. Elokuvalle ilmestyi jatko-osa vuonna 2022 ja tv-sarjakin vuonna 2017.

Maailmassa jossa karhujen asuttaman kaupungin alapuolella sijaitsee hiirten yhteiskunta, orpolapsi Celestine ja työtön muusikko Ernest törmäävät sattumalta ja lyöttäytyvät yhteen joutuessaan omien yhteisöjensä vainoamiksi.

Juoni on skaalaltaan pieni ja suoraviivainen, mutta sisältää rutkasti sydäntä. Elokuvan rytmi pysyy rauhallisena ja sen seuraaminen helppona ja leppoisana. Juoni kuitenkin kulkee jatkuvasti eikä esimerkiksi tunnu toistavan itseään tai harhaudu mihinkään loppujen lopuksi turhaan. 

Teemasta nousee herkästi esiin sosiaalista kommenttia ja esimerkiksi poliisivoimat ovat ajoittain vitsin kohteena. Pidin myös siitä miten koko elokuva ei keskittynyt ja turvautunut pelkästään hiirten ja karhujen vastakkainasetteluun, vaan mukana oli myös juonta siitä miten kumpikin päähenkilö on sisimmältään taiteilija jota lähipiiri tai yhteiskunta painostaa jollekin muulle polulle.

Tarina on paljolti kahden päähenkilön ja heidän välisensä suhteen varassa, jotka kannattelevatkin sitä hyvin vankasti. Celestine ja Ernest ovat sekä omillaan että etenkin yhdessä sympaattisia ja toimivia hahmoja. Celestine on auktoriteettisten hiirien edessä hyvin vaisu ja vähätelty, mutta ei pelkää heti ensi hetkestä olla reipas ja luja Ernestin kanssa, jolla puolestaan on kurjasta elämästään johtuen aluksi intressi vain itsestään huolehtimiseen, mutta on selvästi alun alkaenkin hyväsydäminen ja yrittää parhaansa mukaan kannustaa ja suojella Celestinea.

Heidän välinen suhteensa alkaa hauskasti ja kehittyy todella herttaiseksi sekä loppua kohden myös oikeasti liikuttavaksi. Kaksikon puolin ja toisin menevä huolenpito sekä kiintymys tuntuu aidolta ja tuollaiset omilla tavoillaan Viiru ja Pesonen tyyliset ystävyydet ovat tietysti aina hyvin rakastettavia

Mitään hahmokaaria tai loppuratkaisuja sivuhenkilöille ei pidä odottaa, mutta ne toimivat jouhevasti niissä rooleissa jotka niiden on tarkoitus täyttää eli syventävät elokuvan tarinaa ja maailmaa.

Animaatio on aivan ihastuttavaa ja ehdottomasti filmin vahvin puoli. Elokuvaan on täydellisesti onnistuttu vangitsemaan lastenkirjan kuvituksen tyyli ja koko leffa tuntuu olevan kuin suoraan kirjan aukeamia selaisi. Vesivärimäinen väritys ja viivajälki sopivat piirrostyyliin loistavasti ja vesiväri aspektilla on myös leikitelty kunnolla ja otettu kaikki mahdollinen irti, esimerkiksi Disneyn Fantasia tyyppisen animaatio ja musiikki sequenssin aikana. 

Hahmot on animoitu ihanasti ilmeitä ja liikkeitä myöten, joka tukee fyysistä komediaa tehokkaasti. Animaatio on järjettömän sulavaa ja täydellisesti ajoitettua. Erityisen mehukasta katsottavaa on etenkin aina kun hiirten rypäs on kuvattu liikkuvan yhtenä massana.

Musiikki tuntuu kaiken muunkin tavoin tukevan kotoisaa lastenkirjamaista fiilistä.

Koko elokuva on todella sydäntälämmittävä sekä etenkin visuaalisesti hyvin viehättävä. Sen jatko-osankin voisi vilkaista jossain vaiheessa ihan mielellään.