Kung Fu Panda 3

Nimi: Kung Fu Panda 3

Vuosi: 2016

Valmistusmaa: Yhdysvallat, Kiina

Tuotantoyhtiö: Dreamworks Animation, Pearl Studio, China Film Group Corporation, Zhong Ming You Ying Film

Ohjaaja: Jennifer Yuh Nelson, Alessandro Carloni

Kung Fu Panda - sarjan kolmas, vuonna 2016 ilmestynyt osa tehtiin Dreamworksin ja Shangaissa sijaitsevan Pearl Studion (silloin Oriental Dreamworksina tunnettu, on siinäkin kans nimi) yhteistyöllä, ja kyseessä oli ilmeisesti ensimmäinen kerta kun yhdysvaltalainen ison luokan elokuvastudio tuotti jotain yhteistyössä kiinalaisen yhtiön kanssa. Tarkoitus oli vissiin maksimoida leffan tuotot Kiinassa välttelemällä elokuvien maahantuontikiintiöitä ja muuta vastaavaa. Tätä nykyä Pearl Studio collaboroi mukana esimerkiksi Netflixin animaatioelokuvissa kuten Over the Moon (2020) ja The Monkey King (2023). 

Po kohtaa viimein biologisen isänsä Li Shanin ja lähtee tämän kanssa salaiseen pandakylään oppiakseen näiltä chin, kaikessa elollisessa virtaavan energian, hallitsemisen. Vain tämän voiman taitava mestari voi nimittäin päihittää henkimaailmasta palanneen soturin Kain, joka napsii kostoretkellään tieltään yksi kerrallaan jokaisen kungfu-mestarin, tullen voimakkaammaksi heidän chinsä avulla.

Kung Fu Panda 2 jäi suoranaiseen cliffhangeriin, joten luonnollisesti tarvittiin kolmas osa päättämään ja paketoimaan tarina.  Juonen rytmi ei tunnu yhtä säntilliseltä kuin aiemmissa osissa, vaikka mitään oikeasti turhaa sisältöä ei ole, niin tuntuvat jotkin jutut vähän fillerimäisiltä. Elokuvan aloitus on mukaansatempaava, mutta keskikohdalla kiinnostus tuntuu laatuvan, kun sitten taas enemmän loppua kohden tunnelma alkaa tiivistyä.

Vaikka emotional payoff ei ole yhtä vahvaa kuin vaikka kakkos-osassa, tämä kyllä tuntuu kunnolliselta lopetukselta Pon tarinalle ja elokuvasaagalle ylipäätään. Vitsejä ja viittauksia etenkin ensimmäiseen leffaan on paljon.

Mikä järki siinä muuten on että Shifun luopuessa opettajan roolista Pon pitää ottaa hänen paikkansa ja ruveta opettamaan viisikkoa? Jotka ovat siis harjoittaneet kungfua vuosikaudet häntä pidempään. Luulisi näiden olevan jo aika pro tasolla. 

Sen kyllä tajuan miksi tämä juonikuvio on elokuvassa (vai sanoisinko juonen pätkä, koska se sivuutetaan hyvin nopeasti kun vähän kiireisempiä juttuja tulee ilmi); Po tulee loppupuolella valmistamaan pandat taisteluun Kaita vastaan, ja hän kokee saman oivalluksen mitä Shifu kävi läpi Pon kohdalla ensimmäisessä elokuvassa, eli hän ei voi muovata oppilaistaan jatketta itsestään vaan sen sijaan hänen tulee auttaa näitä valjastamaan omat uniikit lahjakkuutensa ja kasvamaan täyteen potentiaaliinsa löpölöpölöpö jne.

Mutta ihan tosi onko Hurjan viisikon homma vaan olla kungfu oppilaita koko ikänsä? Someone give these guys a promotion.

Pidän Li Shanin hahmosta, hänen ja Pon välinen bondaus sekä vaikeudet on hyvin toteutettu, tarvitsi niiden olla joko hauskaa ja sydäntälämmittävää katsottavaa tai haluttiin sitten isompia ja syvempiä tunteita. Sama pätee myös Pon adoptio - ja biologisen isän välisen dynamiikkaan; Mr. Ping pelkää luonnollisesti Li Shanin vievän hänen paikkansa Pon elämässä, joten on ilo nähdä näiden välien kehittyvän elokuvan aikana, joka on toteutettu vilpittömästi ja kypsästi. ("I realized having you in Po's life doesn't mean less for me, it means more for Po." Kohta tulee itku.)

Varsinkin kun vastaavia adoptio-tarinoita tunnutaan käsiteltävän mediassa joko surkeasti tai minimaalisesti.

Kaita pidetään vissiin yleisesti Kung Fu Panda-leffojen pyhän pahis kolminaisuuden heikoimpana, ei tämä ole siis millään tavalla huono antagonisti vaan cool pahis, josta on jälleen tehty hyvin aidon tuntuinen uhka mutta myös persoonallisuudeltaan viihdyttävä, vaikka jää ehkä Tai Lungin ja Lordi Shenin varjoon (omasta puolestani puhuen, voi johtua osittain siitä että ihan koko kolmas leffa tuppaa jäämään kahden ekan varjoon, tätä ei ole tullut töllättyä läheskään yhtä antaumuksella kuin ykköstä ja kakkosta).

Pandakylässä vietetään suurin osa elokuvasta, mutta ne itse pandat eivät kyllä kovin kummoisia hahmoja ole. Eivät nyt suoranaisesti ärsyttävän muka-tosi-hauskoja tai aktiivisesti uuvuttavia, mutta siinä rajalla kiikutaan (no, arvostan ainakin realistista kuvausta pandoista eläiminä, ne ovat oikeassakin elämässä aika toivottomia tapauksia). Tällaiset random tausta - ja sivuhahmot eivät Kung Fu Panda-leffoissa yleisesti ikinä olleet mitenkään mielekästä katseltavaa.

Jokin mikä monesti vaivaa 3D-animaatioita (tulen varmaan joku päivä saaman tilaisuuden ulista tästä uudelleen) ovat vuosia alkuperäisen elokuvan jälkeen ilmestyneet jatko-osat, joiden animaation tyyli on aivan eri luokkaa kuin ensimmäisen osan. 

En puhu nyt siitä miten tietokoneanimaatio grafiikat on modernimmassa leffassa laadukkaammat kuin joku 15 vuotta sitten ilmestyneessä, vaan siitä miten monesti uudemmassa osassa tekstuurit ovat maksimaalisen siloteltuja ja värit niin räikeitä että suurin piirtein silmiin sattuu. En osaa kuvailla tätä paremmin kuin sanomalla että leffan yleisilme on puunattu niin pahasti ettei sitä ole enää miellyttävä katsoa.

On vaikea keksiä mitään viisaan kuuloista määritelmää sille millä perusteella tämä on milloinkin keissi ja milloin taas ei, se on elokuvakohtainen kysymys.

Eka esimerkki jonka keksin tästä on ero ensimmäisen The Croods-elokuvan ja jatko-osan välillä. Esimerkki siitä milloin artstylen pistäminen kokonaan uusiksi toimii olisi Puss in Boots-elokuvat.

Hirveä paasaus vain jotta voisin todeta että Kung Fu Panda 3 EI kärsi tällaisesta ongelmasta.

No hei jollain nämä postaukset on täytettävä.

Elokuvan ulkoasu on kaikista sarjan osista vibrantein parhaassa mahdollisessa mielessä, screenshoteista varmaan huomaa että tekstuurit ja värit ovat äärimmäistä herkkua. Valaistuksen ja efektien kanssa on menty vielä aiempaa tyylitellympään suuntaan. Visuaalinen anti ja elokuvaus (kyllä, tuo on ilmeisesti suomenkielinen sana cinematographylle) ovat siis jälleen kerran huikeita.

Harmillisesti musiikki ei ole tällä kertaa mitenkään erityisemmin mieleenpainuvaa, Kain tunnaria lukuun ottamatta, joka on varmaan iskostunut kaikkien elokuvan nähneiden aivoihin.

Vaikkei kolmas elokuva olekaan siis yhtä vahva kuin edeltäjänsä, niin tuntuu se silti luontevalta ja onnistuneelta lopetukselta Kung Fu Panda - saagalle.

*syvä huokaus*

palaamme aiheeseen neljännen osan merkeissä...