Kung Fu Panda 2

Nimi: Kung Fu Panda 2

Vuosi: 2011

Valmistusmaa: Yhdysvallat

Tuotantoyhtiö: Dreamworks Animation

Ohjaaja: Jennifer Yuh Nelson

Vuoden 2008 Kung Fu Panda oli heti ilmestyessään hitti, joten jatko-osaa alkoi luonnollisesti pukkaamaan hyvin pian. Kakkonen tulisikin peittoamaan ensimmäisen elokuvan teatterituotoissa, ollen menestynein sarjan kolmesta tähän mennessä ilmestyneistä osista. Se kuuluu myös mielestäni selkeästi niihin jatko-osiin jotka onnistuvat olemaan vielä parempia kuin jo mainiot edeltäjänsä, millaisia Dreamworksilta tuntuu ilmestyvän aina kolikkoa heittämällä. 

Fun fact: Kung Fu Panda 2 oli aikoinaan parhaiten rahallisesti menestynyt nais-ohjaajan elokuva, ennen kuin sen ohitti Wonder Woman (2017).

Lordi Shen ja tämän ilotulitteista kehittämä tuhoisa ase uhkaavat koko Kiinaa ja kung fun olemassa oloa. Lohikäärmesoturi Po ja Hurja viisikko on lähtevät Gongemin kaupunkiin tätä pysäyttämään, samalla huomaten että uusi vihollinen tuntuu kantavan mukanaan vastauksia Pon menneisyydestä.

Juoni on niin sanotusti toiminnallisempi ja tapahtumarikkaampi kuin edeltävässä osassa, lähettäen päähahmot heti alussa missiolle uuteen ympäristöön. Vaikka elokuva on pakattu täyteen toimintaa, niin mukana on myös luonnolliselta tuntuvia hahmoille ja näiden välisille suhteille varattuja hetkiä, ja rytmi on erittäin toimiva. Tarina ja tunnelma myös tuntuvat astetta intensiivisemmiltä, ja sisältö on jälleen aidosti hauskaa, liikuttavaa sekä eeppistä. Vaikka esimerkiksi Mestari Shifu jää hyvin pieneen rooliin, niin uudet hahmot pitävät elokuvan freesinä, sen sijaan että niihin suhtautuisi tietyllä vastahakoisuudella. 

Pon alkuperää ja tämän suhdetta hanhi-isäänsä (joka saa jatko-osissa ilahduttavasti hahmokehitystä ja relevantimpaa roolia) avataan tässä osassa, siinä missä ensimmäisessä elokuvassa se että Po on adoptoitu oli jätetty lähinnä hauskaksi sivuseikaksi, joten tämän syventäminen ja Pon taustatarinan kertominen tuntuvat hyvin luontevalta valinnalta jatko-osaan, siinä missä monesti enemmän ja jopa vähemmän rahaa tuottaneet elokuvat saavat "hmmmm keksitään vaan jotain että saadaan tehtyä jatko-osa" - kohtelun (90% ajasta vihaan tätä toimintaa). Joka valitettavasti näyttäisi nyt uhkaavan myös Kung Fu Panda sarjaa köhköh. Yritän kumminkin parhaani pitää toistaiseksi mielen avoinna ja mölyt mahassa. Siis ainakin tämän arvostelun loppuun asti. Pahoittelut jo etukäteen.

Rakastan tässä kakkos-osassa sitä, että Po ja Hurja viisikko ovat nyt kavereita ja seikkailevat ja hengaavat ryhmänä elokuvan aikana, jollaista on aina ilo seurata, ja pidän hahmojen välisestä dynamiikasta paljon. Viisikko kykenee muodostamaan enemmän omia persooniaan, etenkin Tiikeritär, joka on heistä aina se keskeisin jäsen, on siirtynyt Pon ylenkatsomisesta tämän aidoksi ystäväksi, saa hienoa hahmokehitystä.

+ saan sanoinkuvailematonta mielihyvää joka kerta kun päämiesroolin ja päänaisroolin välinen suhde aidosti ei ole romanttinen (ystävyys! aatella!).

Edelleen arvostan miten hyvin luotu päähahmo Po on, sillä tämä otetaan täysin vakavasti huolimatta hyvin koomisesta goofball-persoonallisuudestaan, tähän on puhallettu entistä enemmän syvyyttä, antaen tässä tarinassa kunnon angstia ja raastavia tunteita. Päähahmo tarvitsee aina myös selkeän ja puoleensavetävän persoonallisuuden, että katsoja voi välittää näistä asioista. Monesti käy niin että päähenkilöt jäävät aika neutraalin mauttomiksi moniin hahmokaartin jäseniin, joiden pari selkeää luonteenpiirrettä vedetään äärimmäisyyksiin, verrattuna. Harvemmin protagonisti on se porukan comedic relief, silti ilman minkäänlaista flanderisointia. Eli good job all around.

Lordi Shen on oma suosikkini kfp-pahiksista, tämän koko olemus, armeija sekä se pahamaineinen ase mukaan lukien, on erittäin cool. Hänen psyykkeensä, jatkuva limboilu laskelmoivan ja manipuloivan sekä täysin mieleltään järkkyneen välillä, on myös erittäin mielenkiintoinen. Hahmo on jopa hauska, eli hyvin vahvasti kasattu antagonisti jälleen. Pidän myös siitä aspektista, että siinä missä muiden vastustajiensa kanssa Polla on lähinnä leffan lopussa yksi final showdown leffan pääpahista vastaan, Lordi Shen ja Po jakavat useita kohtauksia keskenään elokuvan aikana ja heidän välilleen muodostuu syvempi dynamiikka, varsinkin Shenin omatessa roolin Pon menneisyydessä.

Animaatio on laadultaan aika samoilla linjoilla ykkös-osan kanssa, elikkä hyvin uniikkia jälkeä joka ei näytä vanhentuneelta vaikka elokuvalla tuota ikää jo on (vaikkei periaatteessa mitenkään hirvittävästi, tietokoneanimaatio vaan tuppaa yleisesti vanhentumaan nopeammin). Vähän vaikea ruveta kehumaan ilman että tulisi lähinnä edellisen arvostelun toistoa. Väripaletti ei ole ehkä yhtä rikas kuin voisi olettaa, sillä Lordi Shenin punainen teemaväri on kaikista prominentein, mutta mitäpä tuo haittaa, mikä tahansa yksittäinen vahva väri näyttää useimmiten mahtavalta. 

2d-tyylillä toteutetut kohtaukset ovat jälleen se missä animaatio loistaa oikein urakalla, niiden tyyli on vain kovasti mieleeni, ja elementit kuten tuli ja lumisade ovat erityistä nannaa, suorastaan vaikuttavan näköistä. Pienemmät ja suuremmat taistelukohtaukset ovat, kuten aina, loistavasti toteutettuja.

Musiikista vastaavat samat kaverit kuin edeltävässä osassa, ja omasta mielestäni kakkosen soundtrack on koko elokuvasarjasta ikonisin ja eeppisin.

Elikkä elokuvan, jolla ei luulisi olevan mitään asiaa olla niin hyvä kuin se on, jatko-osa joka on jotenkin vielä entistä parempi. Ehdoton ykkönen Kung Fu Pandoista ja yksi Dreamworks ikisuosikeistani.