Kananlento (Chicken Run)

Nimi: Kananlento (Chicken Run)

Vuosi: 2000

Valmistusmaa: Iso-Britannia, Yhdysvallat, Ranska

Tuotantoyhtiö: Aardman Animations, Dreamworks Animation, Allied Filmmakers, Pathé

Ohjaaja: Peter Lord, Nick Park

Chicken Run on Wallace ja Gromit - stop-motion animaatioistaan tunnetuksi tulleen Aardman-yhtiön ensimmäinen kokopitkä animaatioelokuva. Kyseessä oli ilmestyessään niinkin iso hitti, että se oli yhtenä osatekijänä innoittamassa lisäämään Oscar-gaalaan oman kategorian animaatioelokuville, siinä missä aiemmin sitä ei oltu nähty tarpeelliseksi, koska animaatiossa mediumina ei ollut vielä kummemmin kilpailua; Oscarit silloin tällöin noteerasivat lähinnä vain jotain Disneyn maailmaa mullistavia tuotoksia (eli aika kova juttu). Ja Chicken Run on vielä tänä päivänäkin kaikkien aikojen menestynein kokopitkä stop-motion elokuva.

Tweedyn farmilla kanat elävät kurjissa oloissa jatkuvan tarkkailun ja kuoleman uhan alaisena, joukon lujatahtoisimman yksilön Gingerin järkätessä pakoyrityksen toisensa perään. Munien laskennan ja epäonnistuneiden suunnitelmien rutiinin rikkoo paikalle pelmahtava sirkuskukko Rocky, jonka lentotaidoissa saattaa olla kanojen avain pakoon.

Juonen rytmi on yleisesti hyvä koko leffan läpi ja homma eskaloituu luontevasti elokuvan aikana lopun finaalia varten. Gingerin ja Rockyn välinen vääntö tuntuu välillä vähän yksitoikkoiselta katsottavalta (mutta kuluu kyllä näihin parempiin versioihin vastaavanlaisesta dynamiikasta; ei saa hautaamaan kasvoja kämmeniin epätoivosta tai vaihtoehtoisesti nukahtamaan) mutta kokonaisuudessaan tarina pysyy jatkuvasti viihdyttävänä ja sisältö monipuolisena, vaikka esimerkiksi kaikki tapahtumat sijoittuvatkin hyvin simppeliin miljööseen eli pienelle kanafarmille ja konsepti on hyvin yksinkertainen.

Vaikka ulkoasusta ja premissistä voisi kuvitella jotain muuta, niin elokuva on oikeasti melkoisen synkkä. Ja hyvä niin, koska ei yleisö investoituisi yhtään kanojen pakoyritykseen ja toivoisi sydän kurkussa että nämä selviäisivät hengissä, jos heti alussa ei olisi hyvin raadollisesti osoitettu että kyseessä on oikea hengenvaara, ja saatu katsojalle nousemaan pala kurkkuun lintujen puolesta. Huumorikin on paikoittain aika mustaa (ja on jälleen löydetty tasapaino erittäin vakavan sisällön ja hauskan kohelluksen välillä).

Mitä se kertoo että Chicken Run oli joskus tullut telkkarista kun olin pieni, ja ainoat muistikuvani olivat ensimmäisen kymmenen minuutin sisällä nähtävä kohtaus jossa yksi kanoista viedään hakkuupölkylle. Ei minkäänlaista hajua vaihdettiinko ohjelmaa vai katsoinko elokuvaa pidemmälle.

Eli siis tähän asti ennen kuin kirjaimellisesti viime vuonna näin tämän leffan kunnolla, Chicken Run oli minulle "se yks Aardman-elokuva jossa tapettiin kana".

Vaikka osa hahmoista on ehkä lähinnä niitä "yksi äärimmilleen vedetty luonteenpiirre" tai running gag - hahmoja, ovat nämä silti hauskoja persoonia (joita ensiluokkainen ääninäyttely tukee) joilla kaikilla on joku relevanssi tarinassa, ja jotkin näistä pääsevät loistamaan yllättävilläkin tavoilla. Ja kuulkaa, I just love a movie jossa vaihteeksi hahmokaarti koostuu valtaosin monipuolisista ja eksentrisistä naishahmoista joiden joukossa on muutama mieshahmo, ja kohdeyleisö on kumminkin 100% sukupuolineutraali. Mikä tuntuu siis populaarikulttuurissa olevan lähestulkoon ennenkuulumatonta.

Ginger on erittäin puollettava päähahmo; elokuvan aikana tulee selväksi että yksinään hänen olisi helppo päästä pakoon farmilta ja hän tuntuu olevan kanalan asukeista ainoa joka aktiivisesti haikailee paremman elämän perään, siinä missä muut tuntuvat aikalailla hyväksyvän kohtalonsa tai eivät ole ihan tilanteen tasalla, muttei aio paeta ilman että jokainen heistä pääsee vapauteen. Tästä huolimatta Ginger tuntuu silti hyvin aidolta persoonalta jolla on myös oma katkeamispisteensä.

Vaikka Rocky taas onkin lähtökohtaisesti sellainen niin-ikään paska jätkä, niin saa leffan aikana huomata että on tällä kumminkin sydän paikallaan (+ muka-hotshot-hurmurit jotka ovat oikeasti megaluokan luusereita ovat huvittavia hahmoja) eli kyllä pidän hänenkin hahmostaan.

Sen sijaan että farmin pyörittäjä olisi jätetty pelkästään joksikin "höhöö hähää en suhtaudu eläimiin muina kuin objekteina, haluan lisää rahaa hähäää" perus eläintarinan ihmispahikseksi, Mrs. Tweedy on, monen asian elokuvassa tapaan, yllättävän hyvin luotu antagonisti. Tuosta perustasta syvemmälle kirjoitettu hahmo, ja onnistuneesti uhkaavaksi tehty, ilman että olisi turvauduttu vaikka jättämään tämä täysin ilman mitään inhimillisiä piirteitä (+pahikset jotka ovat läpi tarinan hyvin hillittyjä mutta napsahtavat lopussa ovat aina loistavia).

Huolimatta jostain ohikiitävistä vähän hölmön näköisistä hetkistä, animaatio ei ole lainkaan vanhentunutta vaan edelleen todella onnistunutta ja ensiluokkaista, niin hahmojen ilmeistä aina ja kunnianhimoisempiin ja isoimpiin kohtauksiin. 

Hahmojen animointi on järjettömän sulavaa, varsinkin kun miettii miten raskassoutuista hommaa stop-motion animaation tekeminen on. Myös settingit ovat todella kivan näköisiä, vaikka suurimmilta osin ovatkin hyvin yksinkertaisia tapahtumapaikkoja.

Hahmodesignit ovat kivoja ja täynnä persoonallisuutta, vähän hämää miten kanoilla on vaan straight-up kädet ilman että niistä olisi tehty erityisemmin siipiä muistuttavia (onnea siihen lentämiseen :D), mutta Aardmanin tyyli on niin ikoninen että ei tuollaiset tyylivalinnat kyllä mitään haittaa. Ja jos tämä olisi perinteinen 3d - tai 2d animaatio, niin mistä vetoa että kanojen ja kukkojen designit olisi vedetty niihin hirveisiin animaatiohahmojen sukupuolidimorfismi kliseisiin, luulen että voitte kuvitella mitä tarkoitan.

Soundtrack on mainio, ja varsinkin heti alussa logojen aikana kuultavalla scorella ei ole mitään asiaa olla niin pirun kova kuin se on.

Elikkä suosittelen kyllä jos tämä on jäänyt näkemättä; Kiistatta paras Aardman-elokuva, joka ainakin itseni yllätti monella tapaa.