Rango

Nimi: Rango

Vuosi: 2011

Valmistusmaa: Yhdysvallat

Tuotantoyhtiö: Nickelodeon Movies, Blind Wink Productions, GK Films

Ohjaaja: Gore Verbinski

Kolmen Pirates of the Garibbean - elokuvan jälkeen, Gore Verbinski halusi tehdä jonkin "pienen ja simppelin" projektin, samalla kokeillen animaation ohjausta ja tahtoen rikkoa tyypillisen Hollywoodin kokoperheen animaatioviihteen sääntöjä. Verbinski kuitenkin aliarvioi työn ja tuskan määrän joka kokopitkään animaatioelokuvaan menee ja leffa oli jo hetken pahoissa vaikeuksissa, kunnes elokuvan lopulta levittänyt Paramount astui messiin ja tukemaan rahoitusta. Rango ilmestyi sitten menestyksekkäästi teattereihin vuonna 2011 ja voitti sen vuoden parhaan animaation Oscar-palkinnon.

Lemmikkikameleontin terraario lentää omistajien auton kyydistä ja lisko löytää itsensä keskeltä ei mitään. Rango nimen omaksuessaan tämä päätyy autiomaassa pahasta vesipulasta kärsivän kylän sheriffiksi ja selvittämään kummallisten tapahtumien takana piilevää salaliittoa.

En nykyään hirveämmin tykkää ilmaista sitä että elokuvan kohderyhmä ei ole sitä tehdessä ollut lapset niin että "perheen pienimmät tuskin saavat siitä paljoa irti samalla tavalla kuin aikuiset" koska lasten aliarvioiminen median kuten elokuvien suhteen on hyvin yleistä ja totta kai näin uniikit animaatioelokuvat ovat positiivista katsottavaa ihmiselle jonka aivot kehittyvät jatkuvasti sen sijaan että "lasten animaatioelokuviksi" rajataan vain jotku Minions-franchiset (itse näin Rangon ensi kertaa joskus yläaste-ikäisenä ja se oitis kutitti aivojani kovaa).

Rango on tosiaan melkoisen ronski leffa parhaalla mahdollisella tavalla; Mukana on aika brutaaliakin sisältöä, kyllähän nyt pesunkestävässä länkkärissä jengiä kuolee, ja etenkin huumoripuolelta lentää aika härskiä läppää tämän tästä. Se onkin kaikissa absurdisuuksissaan pirun hauska filmi, niitä aikuisten vitsejä kuin myös slapstick komediaansa myöten.

Elokuvassa ehtii tapahtua vaikka sun mitä, mutta se ei tunnu missään vaiheessa liian pitkitetyltä tai kiirehdityltä. Mitä nyt alkumetreillä saattaa tuntua siltä että juonella kestää hetki lähteä kunnolla rullaamaan, mutta se hyvitetään sillä miten hyvin elokuva muuten pitää otteessaan loppuun asti.

Leffasta löytyy varmasti kaikki klassisten westernelokuvien tropet ja myöskin näiden parodiointia, kuten myös niille tyypillisiä teemoja, mutta omalla uniikilla ja freesillä tavallaan. Juoni siitä miten tarinan pääpahis aikoo hävittää vanhan lännen ja kaiken siihen kuuluvan urbanisoitumisen ja muiden uudistuksien tieltä on teema jonka voi soveltaa moneen asiaan ihan nyky-yhteiskunnassakin

Rango itse on aivan loistava päähahmo; Monesti minua pitkästyttää tämän tyyliset "päähenkilö valehtelee TM ja sitten kaikki saavat tietää että hän on valehdellut TM" tarinat ja useammin nähty stoori olisi voinut luoda tällaisen hahmon kaaren sen ympärille että tämä haluaa aluksi vain takaisin tuttuun kotiinsa ja pois tästä karseasta takapajulasta, mutta sen sijaan saadaan viihdyttävä ja omalaatuinen matka siitä kun Rango selvittää sitä iän ikuista kysymystä, eli kuka hän on.
Teatraalisia esityksiä ajankulukseen tehtailleella liskolla ei terraariossa yksikseen elellessään ollut edes nimeä, joten hän adoptoi lännensankarin roolin oitis itselleen ja tekee lopulta valinnan oikeasti kasvaa siksi hahmoksi mitä hän on leikkinyt.

Rango on myöskin jälleen hyvin onnistunut esimerkki tapauksesta jossa protagonisti on elokuvan koomisin hahmo ja onkin todella riemastuttava ja omalla tavallaan samaistuttava persoona kaikilla sähläilyillään.

Muukin hahmokaarti on rikas ja toimii hyvin. Vaikka kylän asukkaat ovat päällepäin melkoista rupusakkia, niin leffassa tulee hyvin esiin että he ovat kunnon kansalaisia ja omalla hassulla tavallaan sympaattisia hahmoja. Vaikka sivuhahmojen määrä on suuri niin tuntuu siltä että elokuvassa on monta todella hauskaa persoonaa jotka toimivat hyvin yhteisissä kohtauksissaan.

Toisiksi hehkutettavimman yksittäisen hahmon on tietty oltava Rattlesnake Jake; sen lisäksi että tämä on designinsa puolesta helkkarin siisti ilmestys, on tästä onnistuttu tehokkaasti ottamaan kaikki irti koko siltä ruutuajalta mitä hän saa elokuvassa. Miten vaikka Jaken replat itsessään ovatkin miltei poikkeuksetta lähinnä badass western quoteja, on tämän mielenliikkeitä tapahtumien aikana kuvattu sen sijaan hyvin ilmeillä, joka tekee hahmosta monipuolisemman. Tykkään myös siitä miten tällainen niin ikään kuoleman ruumiillistuma-hahmo pystyy esimerkiksi osoittamaan vilpitöntä pelkoa ilman että se latistaa yhtään mitään. Ja Rangon ja Jaken väliset vuorovaikutukset ovat tietty oivallisia kummankin hahmokaaren läpi.

Elokuvan kanssa mentiin tyypillistä ääninäyttely prosessia pidemmälle, sillä näyttelijäkaarti pääsi vuorosanojen nauhoituksen aikana oikeasti näyttelemään kohtaukset, pukeutumista myöten (mistä löytyy hauskaa matskua youtubesta) mitä animaattorit sitten käyttivät referenssinä. 

Visuaalisesti Rango on loistokas, animaatiossa riittää ällisteltävää erikoistehosteita ja maisemakuvia myöten ja kohtaukset rakennettu huippu hienosti. Pisti jotenkin erityisen paljon silmään miten paljon hienoja shotteja ja elokuvausta (englanniksi cinematography) tässä leffassa on. Tai sitten se on se nouseva animaatio-opiskelija joka osaa kiinnittää yhä uusiin ja uusiin asioihin huomiota, joka minussa puhuu.

Parhaiten elokuvan visuaalista puolta kärräävät kuitenkin hahmodesignit, jotka ovat aivan omaa luokkaansa. Kaikki hahmot ovat hyvin groteskin näköisiä, osa ihan vaan ällöjä ja rumia, mutta se juuri tekee niistä niin mahtavia. Koko elokuva pursuaa ältsin hienoja otuksia, jopa nekin jotka vilahtavat ruudulla vain muutaman sekunnin. Tuntuu että etenkin 3D-elokuvien kanssa se menee lähestulkoon aina niin että konseptitaiteiden vahva särmä vuollaan harmillisesti pois lopullisessa animaatiossa ja hahmojen designeissa on markkinoitavuus ykkösprioriteettina.

Tykkään myös totta kai suuresti elokuvan hahmokaartin eläinvalinnoista, joista moni on matelijoita, lintuja ja kaiken maailman öttömönkiäisiä. Aavikolla on ekosysteeminä oma uniikki lajikirjonsa, joka harvemmin pääsee käsittelyyn Avara luontojen ulkopuolella.

Musiikeista vastaa Hans Zimmer, ja pirun koviahan ne ovat; juuri sellaisia rämpytyksiä mitä villin lännen henkeen kuuluu, mutta omalla twistillään. Etenkin lopputekstien aikana kuultava tunnari jää pahasti päähän jumiin.

Rango on kaikin puolin aikamoisen ainutlaatuinen elokuva ja kultainen esimerkki siitä millaisia animaatioleffoja voi syntyä kun tekijät pääsevät toteuttamaan luovuuttaan ja revittelemään täysin vapaasti.