Nimi: Kaukametsän pakolaiset (The Animals of Farthing Wood)
Vuosi: 1995
Valmistusmaa: Iso-Britannia, Ranska
Tuotantoyhtiö: Telemagination, La Fabrique
Ohjaaja: Elphin Lloyd-Jones, Philippe LeClerc
Kaukametsän pakolaisten kolmas kausi eli jaksot 27-39 esitettiin vuonna 1995, tuoden animaatiosarjan päätökseen. Viimeisin kolmannes perustuu Colin Dannin kirjasarjan seitsemänteen ja kahdeksanteen osaan, In the Path of Storm (1989) ja Battle For the Park (1992). Kuudennesta kirjasta, Siege of the White Deer Park (1985), otettiin animaatiosarjaan mukaan vain yksittäisiä elementtejä, koska sen pääjuoni koettiin huomattavan synkäksi ja pelottavaksi nuorelle yleisölle.
Oletettavasti vuosi tai pari kakkoskauden tapahtumien jälkeen, Kaukametsän veteraanit perheineen ovat saaneet elellä mukavasti kaikista haasteista ja vaaroista selvittyään. Rauhallinen arki häiriintyy lopulta kun puiston aiemman hallitsijan korvaa tyranni, osa eläimistä päättää taas jättää kotinsa ja odottamaton uusi uhka ilmestyy luonnonsuojelualueelle aikomuksenaan hävittää sen eläimet viimeistä myöten.
Jos jotakuta sattuu kiinnostamaan (koska itseäni ainakin) että mitä siinä jopa Kaukametsän pakolaisten standardeille liian hurjassa kirjassa tapahtui, niin ilmeisesti sen juoni keskittyy siihen miten mystinen iso kissaeläin ilmestyy luonnonsuojelualueelle ja pitää koko puistoa kauhun vallassa.
Kuulostaako korkealentoiselta? No joo-o. Mutta idea ei itse asiassa ole niin tuulesta temmattu kuin voisi aluksi kuvitella, sillä niin kutsutut kryptidi (eläin jota ei ole pystytty tunnistamaan, tai eläin josta on tehty havainto ympäristössä jossa sen ei pitäisi esiintyä) kissapedot Britanniassa ovat ilmeisesti aika vakiintunut urbaanilegenda joten pystyy kyllä ymmärtämään mistä sarjan kirjailija on saanut tuon idean.
Mutta kryptidit sikseen, nyt puhutaan asiaa.
Vaikka tällä kaudella pitäisi teknisesti olla kaikista eniten meneillään, niin on se auttamattoman tylsää katsottavaa. Sisältö tuntuu itseään toistavalta; sivujuonet kuten juomaveden myrkyttyminen ja ihmiset keräämässä Valkopeuran puiston eläimiä uudelle luonnonsuojelualueelle toimivat täytenä fillerinä vaikuttamatta konkreettisesti mihinkään ja haihtuvat hitaasti olemattomiin ilman minkäänlaisia loppuratkaisuja. Aika hullua että ensimmäinen kausi jonka juoni oli se että kasa eläimiä taivalsi paikasta A paikkaan B on niin huomattavasti tätä viihdyttävämpää seurattavaa ja sisältöä josta saa paljon enemmän irti.
Kolmannen kauden pääviholliset eli luonnonpuistoon pesiytyvät rotat voisivat olla hyvin toimiva uhka, jos kaikki olisi vain kirjoitettu paremmin. Minua ei varsinaisesti haittaa miten koominen hahmo itse rottien johtaja on — humoristiset pahikset ovat loistavia ja totta puhuen kyseessä on yksi viihdyttävämpiä kolmannen kauden uusia hahmoja — mutta panokset eivät nouse läheskään tarpeeksi korkealle, koska tästä puuttuu kokonaan aiemmin tyypillinen raadollinen ja dramaattinen ote (haluatteko arvata montako kunnollista hahmokuolemaa tämä koko sesonki sisältää? Vastaus: KAKSI.) Etenkin viimeisen jakson loppuratkaisu on suoraan vaan järjettömän surkea ja typerä pohjanoteeraus koko Kaukametsä tarinalle.
Miten voi olla että koko sarjan sävy on muuttunut näin pahasti? Itse luulen että tämä on se piste kun kukkahattutädit-ja sedät ovat alkaneet kritisoimaan ohjelmaa siitä miten se on liian järkyttävä lapsille, joten sisältöä on jouduttu laimentamaan rankalla kädellä. Ja se sitten kanssa näkyy. Vertauskuvana: kuvitelkaa että Kaukametsän pakolaisten ensimmäinen kausi on Don Bluthin Maa aikojen alussa, ja tämä kolmas kausi on sen elokuvan joku kahdestoista suoraan DVD:lle mennyt jatko-osa.
Kolmas kausi heittää taas mukaan läjän uusia hahmoja, joista osa on ihan ookoo, mutta jos kakkoskausi kärsi joskus siitä että se tuntui välillä antavan eniten ruutuaikaa vähiten puoleensavetäville hahmoille, niin tämä on se potenssiin kymmenen. Moni uusi hahmo on todella tuskaista katseltavaa ja myöskin täysin turha, koska kaikki näiden kohtaukset olisi voinut antaa joillekin muille henkilöille. Sen sijaan nämä uudet ja huonot hahmot rohmuavat hirveästi ruutuaikaa itselleen, samalla moni aiemmalta tuttu persoona joita olisi voitu rakentaa pidemmälle tällä kaudella jää täysin sivuun ja jotkin alusta asti mukana olleet hahmot on kirjaimellisesti leikattu kokonaan pois.
Saan myös tunnustaa vähän huijanneeni näiden jaksojen katselussa: yleensä ajattelen etten ole valtuutettu arvostelemaan mitään sarjaa ellen ole sitä kokonaan nähnyt, mutta tässä pisteessä jo aivan sietämättömät kärpät saavat kokonaisen oman kolmanneksen pyhitetyksi itselleen, eikä tuommoista oikeasti katso erkkikään, kyllä minullakin menee joku kipukynnys jossain. Eli toisin sanoen skippasin noin yksi kolmasosaa sisällöstä. Tsekkasin pari muuta arvostelua aiheesta eli olen perillä siitä mitä missasin tai pikemminkin miltä säästyin.
Kaikessa rehellisyydessä luulen että ainoat hyvät puolet mitä tästä kolmannesta kaudesta saa kaavittua, on se hahmokehitys jota se tarjoaa sarjan mielestäni kiistatta vahvimmille hahmoille, Kyylle ja Pöllölle. Oli itselleni suuri positiivisuus että tässä ohjelmassa oli tällaisia oikeasti kolmiulotteisia ja todella hyviä hahmoja, vaikka kurjastihan noillekkin kävi.
Värit.....apua.....mitä tapahtuu.....
En yhtään tiedä mitä animaatiosta pitäisi ajatella. Tyyli ja hahmojen designit on hyvin kummastuttavasti pistetty uusiksi ja itse en vibaa sitä. Teknisellä tasolla animaatiohan on korkealuokkaisempaa, pitäähän animaattoreille antaa credittiä että osaavat yhtäkkiä piirtää mega liioiteltuja smearframeja ynnä muuta (vai onko tämän kauden animoinnista vastanneet ihan eri tyypit? Osa uudesta ulkoasusta menee myös sen piikkiin että tällä kaudella on nähtävästi siirrytty animaation kanssa digitaaliseen väritykseen) mutta tyylimuutos ei ole mieleeni. Sarjan ilme oli aiemmin hyvin seesteinen ja sopusointuinen, mutta nyt liike poukkoilee ja pyrähtelee ympäriinsä ja esimerkiksi värit ovat monesti ihan suoraan sanottuna vain rumat. Tyylierot kalskahtavat kahta pahemmin, kun animaatiota aiemmilta kausilta kierrätetään yhä mukana.
Lievää kirsikanpoimintaa, mutta tapa jolla eläimet aiemmin elehtivät, ilmeilivät ja liikkuivat suurimman osan ajasta hyvin hillitysti ja maltillisesti toimi hyvin sen kanssa miten realistinen ote luontoon sarjalla oli. Ihmismäisemmät eleet ja kohellukset pistivät toki silmään, mutta ne oli varattu lähinnä komedisiksi efekteiksi, mutta nyt useampi hahmo kävelee 90% ajasta kahdella jalalla ja käyttää käsiään/siipiään jatkuvasti ihmisen tavoin. Jos katsoo kuvia tekijöiden seuraavasta tuotannosta Nooan saari niin siinä voi mielestäni huomata aika selkeän Disneymäisen tyylin imitoimisen. Makuasiahan tämä loppujen lopuksi on, jonkun mielestä tämä tyyli voi olla huomattavasti aiempaa mieluisampaa katsottavaa, mutta itseäni vain harmittaa miten ohjelman aiemmasta fiiliksestä ei ole enää yhtään mitään jäljellä.
Jooh. Aika surkeaa miten pahasti tämä sarja viimeisen kauden myötä floppasi. Jos aiemmasta sisällöstä pitää niin en voi tätä kyllä millään muotoa suositella. Jää vain paha maku suuhun siitä miten alun perin vahvalle ja oikeasti aika merkittävälle eurooppalaiselle animaatiosarjalle kävi lopulta tällä tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti