Fantastic Mr. Fox - Kekseliäs kettu (Fantastic Mr. Fox)

Nimi: Fantastic Mr. Fox - Kekseliäs kettu (Fantastic Mr. Fox)

Vuosi: 2009

Valmistusmaa: Yhdysvallat

Tuotantoyhtiö: Indian Paintbrush, Regency Enterprises, American Empirical Pictures

Ohjaaja: Wes Anderson

Fantastic Mr. Fox on Roald Dahlin samannimiseen, vuonna 1970 ilmestyneeseen romaaniin perustuva stop-motion elokuva. Kyseessä on Wes Andersonin ensimmäinen hänen kahdesta animaatio-leffastaan, ja ilmeisesti yksi hänen kehutuimmista luomuksistaan. Elokuva on kerännyt vuosien aikana runsaasti ylistystä kriitikoilta, mutta sai aikanaan vain juuri ja juuri budjettinsa takaisin box-officessa.

Ennen kanoja varastelemalla elantonsa hankkinut Mr. Fox on viettänyt viimeisimmät vuodet elämästään vaatimattomasti perheensä kanssa kolossa elellen, mutta iskee pian silmänsä uuden naapurustonsa kolmeen ihmisten tilukseen. Kettu ei niinikään mahda mitään luonnolleen, ja palaa vanhojen tapojensa pariin, jolloin pian pahassa ahdingossa on hänen oman perheensä lisäksi koko tienoon eläinyhteisö. 

Elokuvan tyyli on rohkea niin ulkoasun kuin käsikirjoituksenkin puolelta. Leffan kohdeyleisö on selvästi aikuiset; tarinankerronta, hahmojen vuorovaikutukset, sekä dialogi on silminnähden sovitettu vanhemmille katsojille. Ei niin että sisältö olisi jotenkin lapsille sopimatonta, mutta en usko pienten naperoiden saavan tästä paljon mitään irti, vaikka toisaalta olen nähnyt ihmisten sanovan että he katsoivat tämän pienenä ja se teki heihin silloin suuren vaikutuksen.

Tämä lienee syynä Fantastic Mr. Foxin kehnoon menestykseen teattereissa, sillä elokuvan ulkoasukaan tuskin viehättää lapsia kovin hyvin, ja iso osa aikuisista ei ole kiinnostunut katsomaan animaatioelokuvia, joten se taitaa pudota vähän hankalaan välimaastoon. Pahamaineinen keskustelu aikuisista, lapsista, ja animaatiosta mediumina on aaaivan liian syvä soppa syynättäväksi tässä, joten jätetään se homma nyt sikseen.

Niin mites se ite elokuva

Hahmot sekä pienemmät ja suuremmat kohtaukset tukevat loistavasti elokuvan teemoja, näkee että kaikki on ajatuksella kirjoitettu. Mr. Fox haikailee jatkuvasti entisen elämänsä pariin, tajuamatta että hän voi olla onnellinen muutenkin kuin tekemällä niitä tihutöitä joita hänen "luonteensa vaatii". Sanoma on vähemmän "tyytyminen siihen mitä sinulla on" vähän lannistavassa mielessä, ja enemminkin täyttymyksen löytäminen elämästäsi ja itsestäsi ilman että jahtaat egoasi buustavia asioita.

Nämä ovat tietysti monen monesta tarinasta tuttuja teemoja, (viimeksi edellinen arvostelu Puss in Bootsista heh) mutta ne on käyty läpi hienosti rehellisellä ja kypsällä toteutuksella.

Juonen tahti on yleisesti rauhallinen, tarina on juuri sopivan mittainen eikä käy pitkäpiimäiseksi. Minulla ei ollut mitään ongelmaa pysyä liimaantuneena näytön ääreen leffan koko pituuden ajan.

Elokuva on myös hauska, ajoittain sen aikana sai naurahtaa äänenkin, vaikka yksin katselin.

(Pää)hahmot elokuvassa ovat hienosti kirjoitettuja ja hyvin... inhimillisiä/realistisia/todentuntuisia? (mikä on hyvä sana tälle? you get the idea) ja niitä voisi varmasti analysoida ikuisuuden. Tarinan ja hahmot voi lukea allegorioina monille asioille, ja niistä löytyy myös runsaasti symbolismia, jota itsekin bongasin paljon, vaikken ehkä tajunnutkaan mitä kaikella saatettiin tarkoittaa. Olen välillä sen verran simppeli ihminen että minulle pitää kaikki syöttää lusikalla.

Mr. Foxin hahmokaari pyörii ylemmyys- ja hänen poikansa Ashin taas alemmuuskompleksin ympärillä. Ash yrittää jatkuvasti saada isänsä hyväksyntää, mikä vaikeutuu kun hänen silminnähden täydellinen serkkupoikansa tulee majailemaan heille. Tämäkin juonikuvio ja Ashin ja hänen serkkunsa suhde nivoutuu hyvin pääjuoneen, vaikka alussa olin sen suhteen skeptinen asetelman ollessa melko kliseinen.

George Clooneyn esittämä Mr. Fox ei charmikkaasta ja viihdyttävästä persoonastaan huolimatta ole hyvä ihminen (öh, eläin) aviomies tai isä, vaikka yrittääkin tehdä parannuksen näiden asioiden suhteen, mutta vasta kunnolla tajutessaan tekojensa aiheuttamat peruttamattomat vaikutukset muiden elämään hänen ympärillään. Elokuvan lopetus onkin vähän vähemmän ruusuinen kuin perinteinen "no loppujen lopuksi ei hahmojen olisi kannattanut tehdä mitään toisin" meininki.

Vaikken yleensä ole mikään stop-motionin suurin fani, saa sillä tehtyä upeaakin jälkeä, (miettikää vaikka viime vuoden parhaan animaation Oscarin saanut Guillermo de Toron Pinokkio) ja kyllä se vaatii todella kunnioitettavaa kärsivällisyyttä ja talenttia.

Fantastic Mr. Foxin tyyli on todella omalaatuinen, enkä uskokaan sen olevan kaikkien mieleen, itselläkin kesti hetken aikaa lämmetä sille. Jotkin tyylivalinnat animaatiossa särähtävät silmään, lähinnä tietyt ilmeet ja liikesarjat, mutta yleisesti se on miellyttävää katseltavaa. Hahmot liikkuvat välillä ihailtavan sulavasti, varsinkin loppupuolen kohtauksessa, jossa kuvataan Mr. Foxin ja yhden farmarin kasvoja lähietäisyydeltä, ei voi muuta kuin ällistellä että onko tuo oikeasti tehty NUKEILLA. 

Elokuva osaa myös leikitellä ja ottaa kaiken irti stop-motion tekniikastaan. Pumpulilla tai vastaavalla toteutetut savu ja räjähdykset viehättivät kovasti. Värimaailma on ihanan syksyinen, kohtausten settingit ovat täynnä yksityiskohtia ja todella nättejä, ja netistä löytyy ilahduttava määrä behind the scenes - materiaalia elokuvan teosta.

Musiikki ei suurimmalta osin hirveämmin iske minuun, vaikka olikin ehdolla Academy Awardsin Best Original Score palkinnolle. Se sopii kyllä elokuvan tyyliin, ei vaan henkilökohtaisesti omaan korvaani. Tämä tuskin häiritsisi niin paljon jos samat trackit eivät pyörisi elokuvassa useita kertoja.

Tämä on siis todella hieno ja uniikki elokuva, pakko nostaa hattua tällaisille vahvasti massasta poikkeaville tuotoksille. Ei ehkä sen tyyppinen leffa jonka äären tulisi itsellä palattua monen monta kertaa, mutta ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen.