Bambi

Nimi: Bambi

Vuosi: 1942
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Tuotantoyhtiö: Walt Disney Productions

Ohjaaja: David Hand

Bambi on Disneyn viides animaatioklassikko, joka perustuu itävaltalaisen Felix Saltenin romaaniin vuodelta 1923. Sen piti olla Disneyn seuraava kokopitkä elokuva Lumikin jälkeen, mutta valmistuisikin vasta myöhemmin, Walt Disneyn halutessa elokuvasta viimeisen päälle täydellisen. Siitä jouduttiin myös leikkaamaan reilusti materiaalia pois toisen maailmansodan aikaisten rahavaikeuksien johdosta. Hankaluuksista huolimatta Bambi on nykyään National Film Registryssä "historiallisesti, kulttuurisesti ja esteettitesti merkittävänä" elokuvana.

Bambista on hitusen haastavaa kirjoittaa mitään juonitiivistelmää, mutta se tuskin mitään kunnollista esittelyä kaipaakaan. Elokuvassa seurataan sen nimihenkilön Bambin, niin kutsutun "metsän nuoren prinssin" elämän vaiheita vasana ja täysikasvuisena, niin lapsuuden huolettomien ihmettelyjen kuin myös eri vuodenaikojen muutosten ja henkiinjäämiskamppailujen keskellä.

Kyseessä on Viidakkokirjan ohella ainoa Disneyn klassikoista joista alkuperäinen teos on minulle kunnolla tuttu, tässä tapauksessa ehkä jopa enemmän kuin itse elokuva, sillä näin Bambin vain pari kertaa pienenä jos lainasin sen kirjastosta tai muuta, mutta Saltenin kirjaa tuli luettua monesti. (Se oli semmoinen ihana ikivanha painos jonka nätin kuvituksen 7-vee minä väritti hienosti....)

Kuten arvata saattaa, elokuva on hengeltään ja hahmoiltaan hyvin erilainen kuin alkuperäinen Bambi-kirja. Ei vain siksi että toinen on alun perin aikuiselle kohderyhmälle suunnattu romaani, ja toinen Disney-leffa jonka täytyy ennen kaikkea vedota lapsiyleisöön.

Saltenin tarinassa on useita nimettyjä kaurishahmoja, (kirjassa Bambi on metsäkauris, elokuvassa peura) ja näiden välisiä juonikuvioita. Elokuva sen sijaan ei ole mitenkään hahmo- tai juonivetoinen, vaan menee selkeästi taiteen puolelle. 

Hahmoista tai juonesta ei hirveästi keksi sanottavaa, kyseessä on yksinkertaisuudessaan peuran kasvutarina syntymästä aikuisuuteen. (Ei Bambi live actionia ei ei eieieieiei)

Kieltämättä kohdat jotka menevät pikku-Bambin söpöjen temmellysten ynnä muun puolelle voivat olla melkoisen pitkäveteistä katsottavaa, mutta niiden vastapainoksi on paljon todella hienoja kohtauksia. Monille tulee Bambista varmaan ekana mieleen juuri joku vaaleanpunainen Bambi ja Rumpali kuosi jossain pikkulasten potkupuvussa, vaikka elokuva on paljon enemmän kuin vain eläinlasten söpöstelyä.

Bambi on aina aiheuttanut metsästyksen vastaista agendaa, ja synnyttänyt ilmiönkin jota tykätään kutsua "Bambi-efektiksi". Tällä tarkoitetaan esimerkiksi sitä että eläimen metsästystä ja syömistä vastustetaan mikäli kyseinen eläin on jotenkin sympaattinen tai suloinen, ei niinkään jos kyseessä on joku otus jota ei yleisesti pidetä söpö lutuisena. Elokuvasta saattaa helposti tulla ajatus siitä että metsän eläimet eläisivät sopusoinnussa jotain ihanan harmonista elämää (toki talvella peurat näkevät nälkää yms.) ja ihminen on ainoa asia joka niitä uhkaa. 

Bambi-kirjassa (kyllä, tsekkasin tämän kohdan) Bambi näkee nuorena vasana kulkiessaan metsässä kärpän saalistavan hiiren ja närhien tappelevan ruuasta, jonka todetaan olevan vain osa luontoa. En sano että tämmöisiä kohtauksia olisi pitänyt sisällyttää elokuvaan tai mitään,(kirja on muutenkin paljon verisempi ja shokeeraavampi, ylläri pylläri) mutta tulipahan mieleen.

Metsästäjien esittäminen pahoina on luonnollisesti yleistä tarinoissa jotka kerrotaan eläinten näkökulmasta, mutta monesti jossain vaiheessa tulee jotenkin ilmi ennemmin tai myöhemmin että jotkut ihmiset haluavat eläimille hyvää tai muuta vastaavaa. Bambissa ihminen on esitetty tavalla jollaista en ole nähnyt missään eläintarinassa; ikinä ei näytetä minkäänlaista varjoa, siluettia, tai kuulla edes ihmisten puhetta, ainoastaan jatkuvasti voimistuva (oikeasti aika karmiva) musiikki kertoo ihmisen lähestymisestä. (Fun fact: ihmisen tunnusmusiikki Bambissa tulisi myöhemmin toimimaan inspiraationa Tappajahain tunnarille.)

Tämä toimii elokuvassa äärimmäisen hyvin. Erityisen kylmäävä on esimerkiksi kohtaus jossa fasaanit tms. piileskelevät metsästäjiä heinikossa: yksi linnuista ei pysty vastustamaan vaistomaista tarvetta lentää pakoon, ja nousee ilmaan tullen heti ammutuksi.

Elokuva on animoitu hyvin kauniisti. Ei mitenkään täydellisesti, (metsästäjien koirat näyttävät aika järkyttäviltä...) mutta näkee että animaattorit ovat perehtyneet peurojen elekieleen ja käyttäytymiseen, jotain mitä eläinten kohdalla ei liiemmin tehty aiemmissa Disney piirretyissä. Plus, tämmöisissä vanhoissa animaatioissa voi aina ihmetellä että mitenköhän tämä ja tämä efekti on oikein toteutettu ilman mitään uudempaa teknologiaa.

Taustat ovat todella hienoja, ja osa on aivan kuin jotain ihania vanhoja öljyvärimaalauksia suoraan taulun kehyksistä. Myös värimaailma ja valaistus voivat muuttua välillä todella dramaattisesti, ja rakastan animaatioita joissa laitetaan tunnelma realistisuuden edelle tuolla tavoin.

Musiikki on hyvin suuressa roolissa. Kuten jo mainitsin sillä on luotu hienosti tunnelmaa, tarvitsee sen olla sitten surullista, ahdistavaa tai riemukasta.

Jotkin ääniefektit on korvattu musiikilla, tai sitten musiikki niin sanotusti "tehostaa" animaatiota (en keksi parempaa ilmaisua). Myös hetkittäistä täydellistä hiljaisuutta on osattu käyttää hyvin. Laulut eivät ehkä ole Disney-standardeilla missään top-listoilla, mutta itse tykkään kovasti, ja tuollaisissa vanhoissa kappaleissa on jotain mikä tuntuu olevan mahdoton nykyään jäljentää.

Bambi on oikeasti animaatioelokuvana ainutlaatuinen, ja voi olla hyvinkin sykähdyttävä katselukokemus, varsinkin jos elokuva ei ole kunnolla tuttu. Suosittelen ihan yleissivistyksen nimissä, varsinkin kun samantapaisia animaatioleffoja ei tehdä enää nykypäivänä.