NIMH–rouva Brisby ja hänen salainen maailmansa (The Secret of NIMH)

Nimi: NIMH-rouva Brisby ja hänen salainen maailmansa (The Secret of NIMH)
Vuosi: 1982
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö: Don Bluth Productions, United Artists, Aurora Productions

Ohjaaja: Don Bluth

The Secret of NIMH on ensimmäinen Don Bluthin ohjaama ja hänen ja tiiminsä tuottama kokopitkä animaatiofilmi. Elokuva perustuu Robert C. O'Brianin romaaniin Mrs. Frisby and the Rats of NIMH (suom. Hiirirouva ja ruusupensaan viisaat) vuodelta 1971. Ilmeisesti kirjan elokuvaoikeuksia tarjottiin yhdessä vaiheessa Disneylle, mutta nämä eivät olleet kiinnostuneet.
Don Bluth oli lähtenyt Disneyltä ollessaan tyytymätön siihen miten studiolla priorisoitiin kustannuksien ja ajankäytön minimoiminen laatuun panostamisen sijaan, ja päätti tällä elokuvalla palauttaa animaation entiseen loistoonsa niin visuaalien, tarinan kuin hahmojenkin kannalta. Huolimatta siitä miten sai tiimeineen tiukemman aikarajan budjetin kuin monet Disney leffat niihin aikoihin.

Maanviljelijän aloittaessa kyntötyöt, leskeksi jäänyt peltohiiri on kykenemätön muuttamaan turvaan muiden pellolla elävien eläinten tavoin, sillä yksi hänen lapsistaan on vakavasti sairas. Rouva Brisby pyytää neuvoa pöllöltä, joka puolestaan ohjeistaa häntä kääntymään lähistöllä asuvan rottakolonian puoleen, joihin Brisbyn – kuten hänelle itselleenkin pian alkaa valjeta, – edesmenneellä puolisolla tuntuu olleen jokin yhteys.

Ennen kuin näin tämän elokuvan itse, oletin sen aina olevan enemmän fantasiapainoitteinen, mutta kävikin vähän toisin. NIMH on lyhenne nimestä National Institution of Mental Health, joka kuuluu koe-eläinlabralle, jossa rottiin tehtiin testejä ja pistettiin aineita tehden näistä tavallisia eläimiä älykkäämpiä, joka mahdollisti muun muassa lukutaidon ja ihmisille tyypillistä moraalia ja politiikkaa. "No taste for blood, eh? they've taken the animal out of you." on muuten todella siisti repliikki.

Jyrsijöiden ja muiden eläinten maailmassa on maaginen fantasiameininki, mutta kaikki tuo tapahtuu tavallisella pellolla tai puutarhassa, samalla kun ihmiset elävät sen ympärillä normaalia elämää. (Tuosta tuleekin mieleen: mielestäni olisi voinut olla parempi valinta olla näyttämättä ihmisten kasvoja lähietäisyydeltä ynnä muuta, sillä esimerkiksi traktorikohtaus jossa maanviljelijää ei kuvata selkeästi toimii todella hyvin)

Yhdistelmä on ehdottomasti omaperäinen ja toimiva, mutta tarinan fantasiapuolta olisi voinut pohjustaa vähän paremmin; Esimerkiksi amulettia joka pelaa hyvin suuren roolin tarinassa. Rottien muokattu älykkyys selittää kaiken muun, mutta mistä nämä yliluonnollisuudet ilmestyivät? Ei minua haittaa että elokuvassa on kaiken maailman taikakapistuksia, mutta tulee vähän fiilis että tämä elementti on lisätty mukaan lähinnä esteettisistä syistä.

Juoni on kokonaisuudessaan todella omaperäinen, ja sisältää korkeat panokset, jännitystä luovia käänteitä ja hyvän annoksen mysteeriä jotka pitävät mielenkiinnon yllä alusta loppuun. Ensimmäisellä katselukerralla jotkin jutut saattavat mennä hyvinkin ohi, mutta seuraavalla kerralla narratiivista puolestaan hoksaa uusia asioita.

Rouva Brisby on aivan loistava protagonisti ja sellainen hahmo joita tarvittaisiin fiktioon ehdottomasti enemmän. Hän on hyvin kaino ja usein lähestulkoon pelosta laamantunut, mutta samalla osoittaa juuri sitä äärimmäistä urheutta ollessaan valmis tekemään mitä tahansa lastensa eteen. Brisbylla on myös todella hyvä persoonallisuus jonka tämän ääninäyttelijä vangitsee täysin tilanteessa kuin tilanteessa.

Mukana on myös paljon muita henkilöitä, suurin osa ollen omaperäisiä ja mieluisaa seurattavaa.

Näitä ovat esimerkiksi Brisbyn lapsia vahtiva Mrs. Shrew (tuollaiset mäkättävät turhantärkeät naapurin tädit harvemmin esitetään positiivisina ja sankarillisina hahmoina), synkässä puussa lymyilevä Pöllö (pidän todella paljon hahmoista jotka ovat tarinassa kaikkien suuresti pelkäämiä sekä selkeästi myös aidosti vaarallisia ja uhkaavia, mutta eivät kumminkaan millään muotoa antagonistisia tai paha-aikeisia) ja rottien vartioston kapteeni Justin. Tarinan antagonisti on myös todella siistin oloinen ja olisi voinut hyötyä enemmästäkin ruutuajasta. Tuo habitus suorastaan vaatii eeppistä pahis laulunumeroa. No ei ehkä kirjaimellisesti, semmonen tuskin tähän elokuvaan sopisi.

Hahmo joka olisi kaivannut parempaa toteutusta on varis Jeremy, joka alkaa ihan hyvin – ollen selkeästi comedic relief, mutta auttaen Brisbya,– kun taas loppua kohden hänellä ei ole mitään kunnollista roolia tarinassa (ei edes hyvin kummastuttavasti liity loppuhuipennukseen mitenkään) ja Brisbykin tuntuu alkavan pitää häntä hyväntahtoisen hölmön sijasta rasitteena.

Don Bluthin tiimeineen oli tarkoitus tällä elokuvalla palauttaa animaatio samalle tasolle kuin sen kulta-aikana, ja siinä he mielestäni ehdottomasti onnistuivat. Sillä oli kuitenkin hintansa, sillä budjetti ei kattanut kaikkia kustannuksia eli elokuvan kanssa työskennelleet joutuivat painamaan hulluna ylitöitä.

Elokuvassa käytetään vanhoja animaatiotekniikoita joiden puoleen ei välitetty enää, kuten rotoskooppaus (tekniikka, jossa animoidaan piirtämällä läpi live action videomateriaalista, tässä tapauksessa ainakin aiemmin mainittu traktori), ja animaatiokalvojen läpi valaistiin eri värisiä valoja joka luo hehkuvia efektejä.

Visuaalisesti NIMH on todella suurta herkkua. Värien käyttö on aivan upeaa; kaikki punaisen, sinisen ja kultaisen sävyt luovat erittäin hienon värimaailman, mitä tulee niin super kauniisiin taustoihin kuin dramaattisten kohtausten intensifiointiin. Esimerkiksi itse Rouva Brisbyllä oli 46 uniikkia väripalettia elokuvan eri kohtauksia varten. Animaation loistokkuus ei jää siihen, vaan joka ikinen hahmo on animoitu erinomaisesti; niin liikkeistä – jotka ovat sekä todella hienosti oikeiden eläinten olemuksen vangitsevia että vahvasti karakterisoivia, – aina Don Bluth - tyylille ominaisiin omaa luokkaansa oleviin ilmeisiin ja eleisiin.

Musiikki toimii tunnelman kannalta hienosti, etenkin kohtaus jossa pöllö poistuu pesästään Brisbyn tultua tapaamaan tätä. Myös elokuvan niin ikään leitmotiivi – Flying Dreams - kappaleen sävelmä – on ajoittain hyvin nätti. 

Minulla on kyllä hurja kunnioitus The Secret of NIMH:iä kohtaan; Mielestäni paras elokuva Don Bluthin tuotannosta ja ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen animaatio siitä kiinnostuneille.