Flow (Straume)

Nimi: Flow (Straume)

Vuosi: 2024
Valmistusmaa: Latvia, Belgia, Ranska

Tuotantoyhtiö: Dream Well Studio, Take Five, Sacrebleu Productions

Ohjaaja: Gints Zilbalodis

Flow on latvialais-belgialais-ranskalainen tuotanto, joka sai ensi-iltansa jo 2024 kesällä, mutta Suomen teattereihin se saapui tänä keväänä. Kyseessä on Gints Zilbalodisin ohjaama animaatioelokuva, jonka budjetti oli noin 3,5 miljoonaa euroa ja sen parissa työskennelleiden ihmisten määrä suunnilleen 50 henkeä. Hollywood standardeilla erittäin vaatimattomista lähtökohdistaan huolimatta elokuva osoittautui valtavaksi kansainväliseksi menestykseksi. Se voitti parhaan animaatioelokuvan Oscarin ja oli ehdokkaana myös parhaan kansainvälisen elokuvan kategoriassa, ollen ensimmäinen tuotanto Latviasta joka on saanut Oscareissa palkintoja tai ehdokkuuksia. Elokuva on siis saanut runsaasti ylistystä ja tehnyt historiaa, tarinan päähenkilönä toimivasta kissasta on jopa pystytetty patsas Riikaan.

Musta kissa yrittää selvitä parhaansa mukaan omillaan suuren tulvan valtaamassa maailmassa, ihmisten silminnähden kadottua. Vedenpinnan yhä vain noustessa, varautunut ja itsenäinen kissa ei voi muuta kuin kavuta ohi lipuvaan veneeseen ja päätyy lopulta ulapalle ajelehtimaan yhdessä kapybaran, koiran, rengashäntälemurin ja sihteerilinnun kanssa.

Premissi on simppeli, mutta toimii aivan moitteettomasti. Alkumetreillä seurataan kissan tutkiskelua ja rutiineja, sekä sattumalta muihin otuksiin törmäämistä, mikä päästää katsojan hyvin sisään tähän maailmaan, josta ei loppujen lopuksi kerrota paljoakaan. Ei kuitenkaan kestä kauaakaan kun joudutaan toinen toista uhkaavampiin tilanteisiin ja niitä seuratessa tempaantuu täysillä mukaan.
En osaa kuvailla tätä paremmin, mutta useaan otteeseen elokuvassa tulee ikään kuin videopelimäinen fiilis; kuin Kissa olisi oma hahmosi jonka mukana olet haasteiden ja sattumuksien keskellä. Kertoo mielestäni siitä miten vahvasti tarina saa katsojan luomaan yhteyden päähenkilöön.
Vaikka voisi ensivaikutelmalta luulla muuta, en luonnehtisi elokuvaa millään muotoa yksinkertaiseksi; se todella laittaa rattaat raksuttamaan aivoissa niin katselun aikana kuin etenkin jälkeenpäin. Mukaan mahtuu siis paljon tulkinnanvaraisuutta ja itselleni ainakin osa viehätyksestä tarinaan liittyy siihen miten kaikkeen ei saa selkeää vastausta, joka lisää elokuvan omaperäisyyteen.

Toinen tekijöistä joka ehdottomasti nostaa tämän loistokkaasti esiin elokuvan mainstream yleisön animaatioleffa valtavirrasta, on se miten siinä ei ole lainkaan dialogia. Tarina on rakennettu todella onnistuneesti ilman että sen aikana vaihdetaan yhtäkään sanaa. Sivuhuomiona oli myös ilahduttavaa nähdä miten paljon pieniä lapsia leffateatterin salissa oli kun kävin tämän katsomassa, tällaiset elokuvat ovat nuorelle yleisölle ehdottoman tärkeitä tänä synkkänä youtube brainrot sigma skipidin aikakautena.

Jännitystä ja sydäntälämmittäviä hetkiä riittää, mutta niin myös niitä joissa on hyvin riipaisevaa tunnetta. Aika sydän sykkyrällä sai tämän tästä istua;

Sihteerilinnun ja Kissan välinen kohtaus vuorella, sekä tätä seuraava Linnun kohtalo, kuten myöhemmin myös itse elokuvan loppu, ovat etenkin isoja katkeransuloisia hetkiä. Kyseessä ei ole mielestäni mitenkään rankka elokuva, mutta ehdottomasti ajatuksia herättävä ja koskettavuudesta hiljentävä kokemus.

Kissalla on omanlaisensa dynamiikka jokaisen muun eläimen kanssa, joista kullakin on selkeä rooli ja persoona tarinassa. Useammalla näistä on meneillään kaari siitä, miten nämä ennemmin tai myöhemmin valitsevat veneessä muodostuneen seurueen omien lajitoveriensa yli; kyllä tämä puree minuun lähes joka kerta.

Jos minun pitäisi nimetä vahvin teema tarinassa, se olisi varmasti empatia. Tämä on läsnä jokaisen hahmon kohdalla ja sitä esiintyy erittäin monessa muodossa tarinan aikana; oli se sitten ruuan tarjoamista matkatoverille jonka mukaan ottamiseen suhtaudut vähän vastahakoisesti, tai jonkun täysin sinulle tuntemattoman puolustaminen tai lohduttaminen. Ikuisesti ajankohtainen teema tietysti ja rakastan tarinoita joissa opetetaan että myötätunto ja sen osoittaminen on välttämättömän tärkeää elämässä.

Eläimet käyttäytyvät alati ihastuttavan realistisesti; esimerkiksi päähahmon kaikki eleet ja oikut ovat varmasti kaikille kissaihmisille tuttuja. (Myöskin iso osa tämän kokoonpanon eläinlajeista – kapybara, sihteerilintu ja rengashäntälemuri – ovat mukavan uniikkeja valintoja elokuvaan). Hahmoja on kuitenkin inhimillistetty juuri oikealla tavalla, niin että on selvää mitä tunteita on pinnassa ja mitä kenenkin mielessä liikkuu. 

Tämä on yksi asia missä esimerkiksi Disneyn live action remake elokuvat feilaavat: realistiset eläinhahmot ovat niissä sieluttomia möllötyksiä vaikka kävisivät mukamas koko ihmisen tunnekirjon läpi. Tulee fiilis että ero voisi olla siinä miten Flow'n tekijät sen sijaan kuuluvat niihin jotka ymmärtävät animaation mediumina olevan sellaisten tarinoiden kertomiseen jotka eivät pystyisi samaan jos olisivat live actionina toteutettuja. Sekä arvostavat ja ovat intohimoisia animaatiosta ylipäätään.

Yksi ensimmäisistä asioista mitä Flow'sta on saattanut kuulla, on se miten se on animoitu kokonaan Blenderillä. Kyseessä on siis ilmainen 3D-mallinnuksen ohjelma, jonka kuka tahansa voi ladata kotikoneelleen. Itse olen vääntänyt sillä tähän mennessä yhden teekupin ja jonkinlaisen sahan.

Animaatio on siis aivan älyttömän vaikuttavaa. Vaikka tekstuurit eivät ole realistiset niin ei niiden kyllä millään muotoa tarvitsi – tai en usko että edes sopisi – olla, vaan maalausmainen ilme on elokuvaan aivan täydellinen (ylipäätään suosin lähestulkoon aina tietokoneanimaatiossa jotain tyylitellympää ilmettä fotorealismin sijaan). Kuten jo vähän mainittu, eläimet liikkuvat aivan ensiluokkaisesti ja yksityiskohtien huomiointi kaikin puolin on ihastuttavaa. Valaistus, vesi ja ympäristöt on luotu järjettömän hienosti; jotkin shotit näyttävät ihan live action kuvamateriaalilta.

(Pitää myös mainita että vedenpaisumus on ainakin itselleni vähän harvemmin populaarikulttuurissa nähty postapokalyptinen asetelma, joten tykkäsin miljöistä muutenkin kuin siksi että ne olivat todella nättejä).

Elokuva on editoitu ja kohtaukset rakennettu myöskin omaperäisesti. Mukana on paljon pitkiä ottoja jossa kamera kääntyilee ympäriinsä eri hahmojen ja näkymien puoleen, sen sijaan että leikkaisi kuvakulmasta toiseen.

Soundtrack on erinomainen; musiikit vaihtelevat niin mukavan rattoisista aina niihin todella sykähdyttäviin, ja ovat iso tekijä mitä tulee tipan nousemisesta linssiin kohtausten aikana.

Flow on yksinkertaisesti suurenmoinen; ainutkertainen ja kaunis elokuva, sekä kaikin puolin valtava voitto animaatiolle. Itseäni kiinnosti tämä elokuva jo siitä kun ensi kerran näin siitä vilauksen (en silloin aavistanut että se edes tulisi Suomeen teattereihin) joten oli suuri ilo nähdä millaiseksi suursaavutukseksi tämä paisui. Patsaan arvoinen elokuva todellakin.