Orange Neck (Oranzhevoe gorlyshko)

Nimi: Orange Neck (Оранжевое горлышко/Oranzhevoe gorlyshko)

Vuosi: 1954
Valmistusmaa: Neuvostoliitto

Tuotantoyhtiö: Soyuzmultfilm

Ohjaaja: Aleksandra Snezhko-Blotskaya, Vladimir Polkovnikov

Mahdollisesti epäviralliselta käännökseltään Orange Neck - niminen animaatio on parinkymmenen minuutin pituinen Soyuzmultfilmin lyhytelokuva. Sen alkuperäiskertomuksen (tietoa löytyi englanniksi todella huonosti, joten en saanut kirjan julkaisuajankohtaa selville, vaikka sen pystyy esimerkiksi tilaamaan netistä) takana on venäläinen lastenkirjailija Vitaly Bianki, joka tunnettiin etenkin luontoaiheisista kertomuksistaan.

Kevään koittaessa alkaa peltopyiden pesimäkausi, jolloin tarinan keskiössä oleva oranssikaulainen kana puolisoineen rakentaa pesän ja saa 12 poikasta. Kesällä nämä joutuvat todistamaan miten toinen lähistöllä pesivä pyypariskunta jää haukan saaliiksi, jolloin oranssikaulainen kana ottaa näiden orvoiksi jääneet poikaset osaksi omaa pesuettaan.

Kyseessä on jälleen tällainen sanoisinko taiteellinen luontodokkari, jossa seurataan realistista peltopyiden elämää vuodenaikojen vaihtuessa. 

On aina ilo katsella/lukea xenofiktiota jossa hahmot todella ajattelevat ja puhuvat kuin eläinten kuvittelisi, sekä käyttäytyvät hyvin todenmukaisesti ja lajityypillisesti, mistä huomaa että tekijät ovat laittaneet oikeaa ajatusta mukaan. Ja kuinka usein jotkin kanalinnut ovat fiktiivisten tarinoiden pääosassa?

Lintupari ystävystyy naapurinsa Kiurun kanssa, opettavat poikasilleen tärkeitä taitoja ja syksyn saapuessa, peltopyiden kerääntyessä yhteen talven ajaksi, oranssikaulainen kana nimitetään parven johtajaksi, kaikkien ollessa vaikuttuneita siitä miten suuren katraan tämä on saanut kasvatettua täysikasvuisiksi.

Tietysti olisi ollut mukava jos oranssikaulainen kana itse olisi ollut enemmän selkeästi tarinan päähenkilö (todellinen girlboss), mutta kyseessä oli tosiaankin juonellisesti hyvin yksinkertainen pätkä. Olihan tarina kuitenkin ihan hellyttävä; miten pyypari adoptoi vanhempansa menettäneet poikaset täysin omikseen, vaikka oranssikaulan kukolla oli aikaisemmin kovaa kärhämää ja kilpailua tämän toisen pesueen isän kanssa.

Visuaalisesti tämä on hyvin miellyttävää katsottavaa; linnut ovat erittäin somia, mielestäni täydellinen ja erittäin ihastuttava balanssi realistisen ja piirroshahmomaisen välillä. 

Isot kehut menevät myös ympäristölle. Vaikka miljöö onkin hyvin yksinkertainen peltoalue, niin on se ehdottomasti yksi isoimmista tekijöistä jotka tekevät tästä viehättävän lyhärin. Tämän tyyppistä luontoa harvemmin kohtaa animaatiossa; on ihana katsella kuvausta keväästä jossa nähdään pajunkissojen ja leskenlehtien kasvavan ojien varrella lumen sulaessa.

Olen yrittänyt ottaa missiokseni katsella näitä Soyuzmultfilm-tuotantoja, sillä etenkin näiden eläin-ja luontoaiheiset animaatiot ovat minulle suuren suurta massasta erottuvaa herkkua. Toivottavasti näistä löytyy tarpeeksi kirjoitettavaa arvostelun aiheiksi tulevaisuudessakin.