Isle of Dogs

Nimi: Isle of Dogs
Vuosi: 2018
Valmistusmaa: Yhdysvallat, Japani, Saksa, Iso-Britannia
Tuotantoyhtiö: 20th Century Fox Animation, Indian Paintbrush, American Empirical Pictures, Studio Babelsberg, Scott Rudin Productions, 3 Mills Studios

Ohjaaja: Wes Anderson

Isle of Dogs on uudempi Wes Andersonin kahdesta kokopitkästä animaatioelokuvasta. Ohjaaja on sanonut idean inspiroituneen Isle of Dogs (oikea paikannimi Itä-Lontoossa) kyltistä jonka näki Englannissa Fantastic Mr. Foxin tuotannon aikana ja kehittely elokuvalle pistettiin käyntiin vuonna 2015. Elokuvan ensi-ilta oli vuonna 2018 ja tämä voitti muun muassa parhaan animaation - sekä parhaan musiikin Oscar palkinnon.

Tulevaisuuden Japaniin sijoittuvassa Megasakin kaupungissa puhkeaa koirista ihmisiin tarttuva epidemia, ja pormestari määrää kaikki koirat karkotettavaksi kaatopaikkasaarelle. Näihin kuuluu myös pormestarin oman otto-pojan Atarin henkivartijana toiminut Spots. Atari karkaa saarelle etsimään koiraansa, saaden apua pieneltä koirajoukolta. Näiden selvittäessä Spotsin olinpaikkaa, kaupungissa puidaan eläinten kohtaloa, hoitokeinoa tautiin, sekä korruptiota koko tilanteen takana.

Elokuvassa on omaperäinen tarina ja kuten olettaa saattaa – mikäli tuntee ohjaajan tuotantoa – koko leffan tyyli on ihastuttavalla tavalla eriskummallinen. Juoni puhuttelee kyllä hyvin; ihminen on valmis dumppaamaan jopa parhaan ystävänsä koiran tuolla tavoin, mikä ei ole minusta kaukana siitä miten olemme oikeastikin kohdelleet eläimiä jotka ovat meitä korvaamattomasti palvelleet ja ihmishenkiä pelastaneet.

Tarinankerronta on todella onnistunutta; kaikkea ei näytetä kronologisessa järjestyksessä, vaan takaumia joista tapahtumat valkenevat tulee runsaasti eri aikaväleiltä läpi koko elokuvan, mutta pysyin silti aina kärryillä mitä juonessa tapahtui. Elokuvan tahti on todella rento, eli nautittavaa katseltavaa, mutta tarina myös imaisee mukaansa ja pitää otteessaan etenkin loppua kohden. Huumori on jälleen integroitu hyvin mukaan.

Toteutuksen monista luovista ratkaisuista ja yksityiskohdista tykkään, kuten miten ihmishahmot puhuvat (tulkkia ja vaihto-oppilasta jotka selkeyttävät elokuvan tapahtumia lukuun ottamatta) lähestulkoon täysin japania, mikä asettaa katsojan helposti itse koirien asemaan, mikäli osaa vain enkkua siis. Mutta myös joo, minun on valitettavasti pakko olla se tyyppi joka kysyy minkä takia koiranvihaaja megamulkku pahikset pitää assosioida kissojen kanssa tässäkin koiraelokuvassa. Tuo ei vaan mielestäni vaikuta mihinkään ja kissaviha on niin paha ongelma etten oikein voi olla aina kiinnittämättä huomiota siihen.

Sanoisin että ainoa kummempi miinus itselleni oli ettei elokuvan hahmoista synny mitään syvempää impressiota. Tuntuu että vain Chief-koiralla on selkeä persoonallisuus ja lisäksi vahva hahmokehitys ja syvyyttä, eli tämä oli itselleni ainoa hahmo joka jäi kunnolla mieleen. Elokuva onnistuu kuitenkin saamaan katsojan kliimaksin aikana kauhulla jännittämään mitä niin saaren koko koirapopulaatioille kuin myös itse loppuhuipennuksen toimintaan osallistuville päähahmoille käy, vaikkei suurimpaan osaan hahmoja synny mitään syvempää sidettä (toisaalta voisi luulla ettei siihen hirmuisen korkeaa myötätunnon tasoa tarvita etteikö olisi sydän sykkyrällä kaikista eläimistä juuri koirien puolesta, mutta elokuva itsekin todistaa etteihän se kaikkien kohdalla näin ole).

Tykkäsin päähahmoja auttavasta isosta karvaturjake koirasta ja televisiota katsovasta oraakkeli-mopsista, mikä sai miettimään olisiko se, että keskeiseen koiraporukkaan kuuluisi enemmän toisiinsa kontrastia luovia ja monipuolisia rotuja voinut saada näihin enemmän persoonaa/helpottanut erottamaan hahmot toisistaan.

En sitten tiedä ovatko kaikista erottuvimmat koirarodut vähän ylikäytettyjä animaatioelokuvissa, mutta olisi myös ollut todella kiva vaihtoehto jos leffassa olisi keskitytty vaikka nimenomaan japanilaisiin koirarotuihin (Yksi pääviisikon koirista on wikipedian mukaan akita inu mutta en kyllä olisi designin perusteella koskaan arvannut).

Luulisin tämän olevan kunnianhimoisempi animaatio kuin Fantastic Mr. Fox, ja sen tavoin tämä onkin visuaalisesti aika hullun upea animaatio (kuuluisa kuukausien työstä syntynyt sushin-valmistus-kohtaus muutti pysyvästi jotain aivoissani). Nuket ja kaikki setit ovat todella vaikuttavan näköisiä, samalla kun savu- ja vesi efekteistä tulee hurmaava käsintehty fiilis. Wes Andersonille tyypilliseen tapaan kuvien sommittelu on hyvin epätyypillistä ja poikkeavaa semmoisesta elokuvauksesta johon moni on tottunut. Olen myös nähnyt niitä elokuvia joissa rikotaan kaikki "säännöt" ynnä muut ihan vain koska halutaan olla #different, mutta ainakin näissä Wes Anderson animaatioissa se tuntuu vain luovan veikeää, vähän nukketeatterimaista fiilistä. Ja kuten olen jo monesti varmaan maininnut, rakastan kun stop motion-animaatiossa tehdään kaikki vaikeammatkin efektit ynnä muut stop motionina eikä jälkikäsittelynä tietokoneella. 

Hahmoista on jälleen saatu todella ilmeikkäitä, etenkin liikuttuneisuus tulee näiden kasvoilta jotenkin todella autenttisesti ilmi. Kaikista asioista hahmodesigneissa - ja animaatiossa en aina välittänyt – tapa jolla Atari irvistää hampaitaan usean kerran leffan aikana näyttää suorastaan epämukavalta – mutta kaiken kaikkiaan elokuva on todella viehättävää katsottavaa ja aivan huippu stop motionia. 

Musiikki ja äänimaailma ylipäätään tuovat myöskin uniikin ja elokuvan identiteettiä tukevan säväyksensä.

Todella hienosti kasattu elokuva tämäkin, rakastan tietty selkeän omaäänisiä ja kaiken tekniikastaan irti ottavia animaatioleffoja. Jos tämä tai Fantastic Mr. Fox on jäänyt väliin niin kannattaa ehdottomasti tsekata!